No niin aikaa on taas menny sen verran viime kirjoituksesta, että eihä sitä muista puoliakaa mitä täällä on tapahtunu. Mutta jotaki turinoita.

Sen voi sanoa, että lunta ainaki on tullu, jo enempi ku tarpeeksi.Mutta niihä sitä vissiin koko Suomessa. Piha alkaa olla sen verran tukossa jo, että vanhalla Fergulla nyt just ja juuri saa pidettyä pihan seudun auki, mitää hevostelureittejä tms. ei sillä enää ajella, ku puuttuu linkoa ja kunnon kettingit. Mutta koirilla kyllä (ja mulla) pysyy kyllä kunto kohillaan ku tuolla umpihangessa päivittäin pahnataan. Oikeastaan jo meinaa lihakset olla pahasti jumeksessa ku niin raskasta tuo lenkkeily.

Koirien kans ei siis edelleenkää sen isompia oo tehty ku lenkkeilty. Hukalle oon sillo tällö pikkuisen tottiksen alkeita ottanu ja aina totean, että no vitsi vie, tästähä saattais toko koira tulla ku pikkuisen kehtais alkaa vaivaa näkemään. Tosi nopiasti oppii ja älliäki sillä on sillee keskivertoa enempi Ei me vieläkää sen kummempia oo reenattu, ku sivulle tuloa, seuraamisen liikkeelle lähtöä (yks askel) istua osaa, maahan menon alkeita ja luoksetuloa iha sillee normi lenkillä. Noutoa nyt eri tavaroilla, joita se muutoinki kantelee niinkuin Nabu (luulevat olevansa noutajia). Pari kertaa ollaan sen kans tuolla kylänpinnassa käyty ja täytyy sanoa, että on se reppana melkoisen landepaakku. Sillehä on kaikki yhtä ihmeellistä ympärillä, kuin olis lapsi joka eka kertaa huvipuistossa  Kyllä se silti avoimin mielin asioihin suhtautuu, vaikka hämmennys on aika suuri. Ihmiset vähä ihmetyttää ku niitä on siellä niin paljon, vähä samaan tyyliin käyttäytyy kuin sillo yhessä väliin täällä kotona. Eli kiinnostaa kovasti, mutta pikkuisen epäilevällä mielellä. Kotosalla se suhtautuu ihmsiin jo ihan normaalisti. Menee ihan ovelle häntä heiluen ja tuttavuutta tekemään. Joteska tässäpä nyt sitte hyvä esimerkki, että kyllä se vaan pienestä pittäen kannattaa koiraa tuolla maalikylillä käyttää vaikka kuin tuntuu että no kerkiää sitä. Noh kyllä minä ite ihan luottavaisin mielin oon tuonki suhteen, pikkuisen enempi täytyy vaan alkaa tuolla kylillä kulkea, niin eiköhän se siitä ku hoksaa että ei se äippäkää niitä kummosina pidä. Että se näitä lande elämän varjopuolia, vaatii vähä enempi viitseliäisyyttä pennun suhteen. Alla kuva "jöröjukasta" mää en käsitä miksi minun kaikille koirille tulee nuo "rupeli korvat" Liimaus intoa mullei oo oikeen vieläkää.

Tallissa Hukka on kuin kotonaan, ei siellä mikää pelota eikä jännitä, päinvastoin. Onhan se jopa Tanen ja Nabun kaverina leikisti lampaitaki paimentanu. Ollaan nyt iha useampi kerta poikien kanssa reenattu lampailla. Kiitos Rokan Annan joka kävi meitä täällä vähä opastelemassa samalla ku kävi Nabua kattoon. Näytti meille käytännössä vähä juttuja ja siitä minä sitte itekseni oon alkanu kehittelemään versioita. Ja kyllä tämän aamun perusteella ainaki Nabulla alkaa hommasta olla hajua iha kuten minullaki. Se jopa alkaa näyttää siltä että tehdään töitä yhessä. Meikäki alkaa pikkuhiljaa osata ennakoida Nabun pyrähdyksiä, lampaitten kulkua jne. Alkuun ku se jarru olin minä, joka ei meinannu millää älytä kaikkia osia yhtäaikaa ja täytyy sanoa, että välissä on koirat ollu viisaampia ku minä  Mutta että etiäpäin mennään ja nyt ku kelit on sellaisia että lampaita voi ulkoiluttaa, niin reenaillaan aina ku mahis. Itseasiassa on tullu tehtyä huomio, että jos Nabu on saanu paimentaa lampaita ennen agility treenejä, niin treenit on  menny sata kertaa paremmin kuin että jos ei olis mitää tehty. Koiruus jopa pysyy käsissä ja kuuntelee minun ohjeita!!! Että tuota täytyy sitte soveltaa kunhan seuraaviin kisoihin mennään..Nii ja Taneaki täytyy kehua, se on aina vieny sitte sisälle lampaat iltapäivästä ku Nabu on ne vieny eka ulos. Tane on sellainen helpommin ohjattava, tosin sitä omaa tahtoa löytyy sieltäki, mutta sillee "keveämpi" ku Nabu. Nii ja kävihän meillä sellainen pikku kämmiki noitte paimennus hommien suhteen. Nämä minun vanhemmat lampaat on varsinaisia hmm pässejä, eivät taho millää koiraa totella ja koira joutuu tosi kovasti ottaan että liikettä tulee. Alkuun menivät iha minne lystäs. Ja niihä siinä sitte kävi että tollot juoksi hepo aitaukseen ja niihä siinä sitte kävi että Moona potkasta jymäytti Ainoa masuun ja lopputulos oli sellainen että Aino piti lopettaa. Jotai oli menny masusta rikki. Noh eipä siinä, koirat sai sitte luita pakkaseen, ihmis lihaksi siitä ei ollu. No nyttemmin oon viisastunu että pikku pässit kuljetan erikseen ja kaks vanhinta erikseen, niin homma huilaa. Että sellaista puuhastelua. Alla kuvajainen koko koira kööristä kuukausi sitte.

Tane ja Nabu, kuin kaks marjaa

Lissu melko tarkkaan 9,5v kuvassa

Mitäpäs sitä muuta....niin onhan meille toki perheenlisäystäki taasen tullu. En muista nyt mainitsinko, että meille tuossa kuukausi sitte muutti pari jättikani tyttöä, Jippu ja Ruska. Isoja tyttöjä, varmaan lähemmäs 8kg painavat...melkein pitäsi punnita. Tytöt on tallissa irrallaan ja kyllä siinä parsoniki kaks kertaa mietti että onkohan nuo saalista vai mitä, ku kanekset on melkeimpä kaks kertaa tullainen pikku parsoni (Ö No turvallisuus syistä parsoni ei tallissa kuljeksi irrallaan. Kanit ku on niin tolloja, että tulevat kattoon koiraa!!! Kisuli pesosen kanssa leikkivät etenkin viikonloppuisin ku pidän siivouspäivää tallissa ja ovi on auki. Kisuli tulee aina latoon leikkimään Jipun ja Ruskan kans, myöskin Bamse puppeli usein mukana. Bamse parka on ihan rakastunu jätteihin, kovasti yrittää vikitellä, mutta aika mahdoton tehtävä taitaa "se" homma olla ku Bamsen koko tyttöjen korvien mittaa... Bamsesta muute tuli 4viikkoa sitte isä, Nepsu teki kaksi poikasta, jotka nyt ovat yli suloisia pienoisia. Ulkonäöltään hermeliinejä kuten äiteensä, mutta väreiltään toinen isäänsä muistuttava ja toinen äitiään. Poikaset olis tarkoitus sitte myydä, enempää me ei kaneja tarvita tähän hätään. Alla kuva Ruskasta ja Jipusta

Niin ja muuttihan meille marsuki. Meille tuli yhdeltä mummolta ensin sellainen nuori marsu, jolle sitte kävi parsonin hammas  Suloinen pikkuin Tupsu ehti meillä vajaan viikon olla, väliaikais häkissään. Sattui vain niin huono mäihä, että ovi oli jääny Jennan huoneeseen auki ja Tinni sattu sen huomaamaan, ei ollu ku sekunnin juttu, ku Tupsu oli entinen.. Noh mummolla oli marsuja vieläkin etsimässä kotia, vähensi niitä oman huonon kunnon vuoksi, jotes meille tuli sitte pitkäkarvainen Marseille tyttö. Tai mikä se nyt lie nimi, mutta tuollee sitä puhutellaan. Nyt on sitte turvallinen häkki tyttösellä. Tinni tietty on hyvinki siitä kiinnostunu, etenki ku on nyt kolunnu oikeita kettuluolia. Jouni on sen kans käyny nyt usiasti pesiä kiertämässä, mutta vielä ei oo tärpänny. Yhtä pääsi haukkumaan mutta ei sitä sieltä ulos saatu. Menee siis epäröimättä oikean ketun luolaan. Kake papukaijallekki meinas käyä huonosti ku Tinni oli mettäreissulta fiiliksissään. Kake parka ei osannu varoa ku häkki oli eri paikassa ja koiruus sai sen ilmalennosta kiinni. Saatiin kake irrotettua ja kolmesti nappas Tinni sen vielä suuhunsa ennen ku saatiin se siitä häkkiin!!! Ei onneksi saanu kunnoon otetta, vain pyrstöstä ku Kake parka raakku hädissään. Sen illan oli Kake nuutunu ja höyheniä lähti paljon, mutta nyt laulaa entiseen malliin. Alla olevassa kuvassa Tallin elukat viime viikonlopun siivouspäivänä. Kaikki sulassa sovussa touhuamassa (Ö

Että semmoista tässä kevättä odotellessa. Nytte lähtee jatkamaan hommia. Kohta sieltä hiihtolomalaiset tullee kottiin, jotes ruuan laitto odottaa. Kuulumisia ja kuvajaisia taas mahollisimman pian.