Uuden kodin etsijä ja uusi tulokas

No niin taasen on aikaa vierähtänyt ihan mukavasti siitä ku viimeksi tänne ehdin kirjoitella. Tapahtunu on kyllä kaikenlaista, mutta ei vaan oo ollu aikaa kirjoitella.

Edelleen olen ollut harjoittelemassa Akuutissa eläintenhoitajan hommia ja viihtynyt siellä tosi hyvin. Ehkäpä jo lopultakin jotakin olen oppinutkin (-; Täytyy sanoa, että sen kiireen keskellä henkilökunnalla on aivan uskomattoman hyvä kärsivällisyys.

Mutta uudempiin kuulumisiin.

Eilen lauantaina 24.11.07 käytiin Nanan kanssa agilitykisoissa Kajaanissa...saldona pari hylkyä, mutta hauskaa oli. Kontakti virheitä ei taaskaan tullut, oma asenteeni vain ei edelleenkään ole sellainen kuin pitäis. Jenna kuvasi radat ja ihan ärsytti itselläkin kotona katsoa, ku lönkyttelin siellä radalla menemään ilman mitään kunnon terävyyttä ohjauksessa, saatikka tilanne tajua )-; Nana kyllä oli reipas ja vauhdikas, ihmekkös tuo jos hylkyjä tulee ku eukko ei ajoissa kerro mihin mennään!! Mutta pitää ens viikonloppuna yrittää petrata OKK:n omissa kisoissa (-;

Sitte "tuliaisena" sieltä Kajaanista meidän mukaan lähti takaisin kotiin Sisu poika (Ghosteye's Diadem Spider) Sisulla ja Sisun perheellä ei henkilökemiat oikeen millään käyneet kunnolla yksiin, joten tulimme perheen kanssa yhteistuumin siihen tulokseen, että Sisun olisi parasta etsiä uusi koti, ennen kuin ongelmat käyvät niin pahoiksi, ettei ole kuin yksi ja viimeinen vaihtoehto.

Toistaiseksi Sisu siis asustaa meillä siihen saakka kunnes sopiva uusi koti löytyy. Ja jos sopivaa ei löydy, jääköön poika asustamaan tänne.

Lyhyesti kerrottuna Sisu on luonteeltaan tyypillinen 7.5kk ikäinen nuori aussie uros, joka ei ihan täysillä tiennyt perheessä paikkaansa. Omistajan kertoman mukaan Sisulla on taipumusta näykkiä niin iloisissa kuin epävarmoissa tilanteissa niin vieraita kuin omankin perheen jäseniä. Myöskin uhittelua on esiintynyt mm. tilanteissa joissa Sisu on löytänyt hienon aarten esim. tienpenkalta ja olettanut, että se "herkkupala" tms. on sen omaa ja sitä ei suosiolla luovuteta. Entinen omistaja kertoi myös, että Sisulla on vahvasti taipumusta vartiointiin ja on sen myös osoittanut muutamissa tilanteissa. Mutta mitään vakavampaa ei onneksi toistaiseksi ole päässyt tapahtumaan. Suuret kiitokset siis Sisun entisille omistajille hyvästä hoidosta, sinnikkäästä yrittämisestä ja ennen kaikkea siitä että pystyivät ajoissa toteamaan, että Sisu on heille ehkä turhan vaativa koiruus. Paljon Sisu on hyviä tapoja oppinut entisessä kodissaan, odottaa mm.nätisti kun lähdetään lenkille ja pyytä luvan ovesta ulos mentäessä. Istuu kauniisti ruokaa odottaessa ja syö vasta luvan saatuaan. Sisällä on hyvä tapainen, ei varasta pöydältä, osaa asettua yhteenkohti lepäämään ja on täysin sisäsiisti. Ei tee tuhojaan yksin ollessaan ja osaa olla yksin kotona. Ja osaa istua, mennä maahan jne. käskystä.

Omasta mielestäni näin vuorokauden jälkeen poika on melkoisen nössö pehmo poika, etenkin kun sille meillä on täysin selvää, että on pahnan pohjimmainen. Eilen kun tulimme kotiin ja lähdin suoraa lenkille metsään omien koirieni kanssa, että ensin tutustellaan "puolueettomalla maaperällä" ja vasta sitten mennään sisälle. Sidi, Lissu, Nabu ja Nana ottivat kaverin hienosti vastaan. Alkuun ne riehakasta nuorta miestä hieman opettivat tavoille, ettei kannata hötkyillä ja täytyy maastoutua heti kun "isot" niin sanoo ja parissa minuutissa Sisu hoksas, että kandee tulla minun jalkoihin jos homma menee liian rajuksi. Loppu matkasta lenkkiä koko jengi kulki niinkuin olisivat aina olleet samaa porukkaa. Sisu poloisella vaan oli varmaan melkoisesti oppimista uusissa tilanteissa, oli se sen verran hämmentyneen oloinen tuosta hulina laumasta. Meillä sisällä kaikki meni myös tosi hienosti. Nana äippä vaan muutaman kerran kertoi, että missä saa norkoilla ja missä ei (-; Yö meni rauhallisesti, kaikki olivat vapaana huoneissa ja Sisu päätti sitten pitkän harkinnan jälkeen nukkua Jounin puolella sängyn vieressä (-;

Perheen ihmis jäseniä kohtaan Sisu on myös käyttäytynyt tosi hienosti. Jopa Jontte nuorin pojistani (9v) saa komentaa ihan samalla tapaa Sisua kuin muitakin ja leikki käy myös hienosti. Sisu taitaa vaan ihmetellä, kun meillä sitä ei kukaan erityisesti noteeraa, kun se tunkeutuu jonkun luo tai kuljeksii perässä uteliaana. Hakee aika paljon huomiota. Minua se seuraa joka paikkaan, jopa vessaan ihan kuin muutkin meiän koirat tuossa iässä (-; Tyypillinen aussie siis, varsinainen varjo selän takana ((-; Nyt se nukkuu tuossa jalkojen juuressa tyytyväisenä pitkän lenkin päälle. Oli se aamupäivästä melkein 2h tarhassakin Sidi vaarin kanssa ihan ilman mitään ongelmia. Kauaa sitä vaan ei tarhassa viitsi vielä pitää, kun on ollut sisä koirana ja aika ohuessa turkissa vielä.

Mutta hieno koiran alku se on omasta mielestäni. Reipas, innokas ja suhtautuu suht avoimesti uusiin tilanteisiin, ainakin täällä meillä. Lasten kaverit on myös ottanut hienosti vastaan ja ainakaan vielä se ei ole kertaakaan ketään edes yrittäny näykkiä, ollenkaan se ei ole vielä haukkunut tai muutoinkaan esittänyt mitään typeryyksiä. Kova on vaan hihnassa kiskomaan ja pomppua ylöspäin löytyy (-;

Tälläinen kaveri siis etsii meillä uutta aktiivista, mielellään harrastavaa ja ehdottomasti koirakokemusta omaavaa kotia. Jos jollakin heräsi kiinnostus, voi ottaa minuun yhteyttä joko sähköpostitse tai mielellään puhelimitse. Yhteystiedot löytyvät kotisivujen etusivulta. Alla muutama kuva Sisusta ja koko koira laumasta.

Tässäpä Sisu eli Ghosteye's Diadem Spider 7.5kk

Tässä me äikän kans keskustellaan...minä iso, kiltti poika (-:

Nabu, Jontte ja Sisu leikkimässä

Tässä Lissu mummon kanssa vauhdissa, muut tulee perässä (-:

Tässä Jonten rakentamassa siistissä majassa (-;

Tässäki me leikitään

Tässä me taistellaan koko perhe, Sidi vaari, Lissu mummo, Nana äippä, Nabu setä ja mä Sisu

Ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää

Ja sitte se meidän uusin tulokas, joka kylläkin saapuu meille vasta Joulukuun puolessa välissä, mutta esittelen sen nyt tähän samaan syssyyn (-,

Meille siis muuttaa parsoninrusselinterrieri narttu Bordetella's Tiny Toon eli "Tinni" Mielosen Annelta sijoitukseen ja "suureksi" metsästyskoiraksi isännälle (-:

Eilen samaisella reissulla Kajaanissa kävimme katsastamassa muutaman päivän vajaa 5 viikkoiset penskat ja voi elämä että ne oli mageeta porukkaa. Aivan siis hurmaavaa sakkia. Uskomatonta, miten niin pienet jalat pääsivät jo niin lujaa ja millainen murina ja taisteluvimma niistä jo löytyi. Siinä sai meikäläisen sukkaki jo melekosta kyytiä (-: Lisää tästä loistavasta pikkukaverista kerron sitten myöhemmin, nyt niistä veijareista voi käydä lukemassa Annen blogista (Kennel Bordetella's)http://viva.vuodatus.net/

Tässäpä vielä muutama kuvajainen Tinnistä ja sisaruksista:

Tässä minä pieni Tinni eli Bordetella's Tiny Toon