No niin siinäpä se pari viikkoa vierähti niin äkkiä, että eipä ehtiny juuri huomata. Meillä on sairastettu sikainfluenssaa, käyty hevosenhaku reissulla ja pentusiaki on jo käyty ahkerasti kattomassa. Villehä meillä oli se joka ihan oikiasti sairasti sen sikainfluenssan, joutu oleen Oysissa kolme päivää ku meni sen verran heikkoon kuntoon. Lisäksi sillä ei ekat lääkket purru, niin viikko sitte nousi jälleen kuume. Keuhkoista ei ollu pöpö vielä lähteny, mutta nyt alkaa olla jo oma "ärsyttävä" itsensä Toisin sanoen maila kädessä kiekkoa pyörittelemässä missä milloinkin "haitolla". Ja nyt ku se ei jäälle vielä saa mennä, niin onhan siinä kestämistä vielä ens viikko  No joo mutta pääasia että on poika kunnossa.

Viime viikonloppuna sitte haettiin Jounin kans kahdestaan Siikaisista Rauha polle hakemassa miehistä kotiin. Rauha oli tosiaan sellaisen ori pojan luona ku Johtotähti, komea valkoinen ori. Ja nyt on tyttö sitte astutettu ihan luomusti ja reippaan viikon päästä pitäis jonkin näköistä selvyyttä olla, tuottiko reissu tulosta. Rauna on tosiaanki sellainen 9v suomenhevos tamma, jonka ostin pikkusiskoltani Maijalta itselleni, Moona pollen kaveriksi. Mukava kiltti humma, melekosen iso se on, säkä taitaa jotain reipas 160 olla. Niin ja mehän Oltiin oikeen yön reissu Jounin kans pitkästä aikaa kahestaan, Jenna ja Jontte hoiteli elukat. Tiinalla oli Tane silloin yökyläilemässä, niin oli koiraporukka sitte kotona "vähempänä". Niin käyttipä se  Tiina viime sunnuntaina Taneli kanelit oikeen kunnon silmä tarkastuksessa. Olikohan se niin että peräti viis eläinlääkäriä on ne nyt kattonu ja terveeksi "mollottimet" todennu  Iso kiitos Tiinalle tästäkin!! Akuutissa oli sellainen silmälääkäriksi opiskeleville oleva juttu ja siellä oli oikeen viimesen päälle rohvessori sitte myöskin tarkastelemassa että silmät tarkistetaan oikeen ja Tane saiki sitte tämän roffesorin (nimeä en nyt millää muista) allekirjoittaman virallisen lausunnon, että simmukat terveet.

Mitäkähä sitä muuta...niiin laitettiinhan me elukat jo sillo pari viikkoa sitte uuteen talliin. Ulkoapäin se on vielä ilman laudotusta, mutta sisällä on valoisaa ja hyvät tilat nyt elukoilla talvea viettää. Emä lampaat ja minun uus nuori kainuunharmaa pässi Mauno ovat vielä ulukona, ku vierotan pienet emoistaan. Kaksi tytöistä muuttiki jo kuukausi sitte Suvin luo Haapajärvelle oman pässin kanssa. Mutta sitte pentusiin.

Pennut kasvaa hurjaa vauhtia ja vauhtiaki niissä alkaa olla jo melkoisesti. Mutta onneksi Nana ja Tinni molemmat on niin siistejä ja huolehtivaisia äitejä, että meikä pääsee edelleen suht helpolla. Ja tyytyväisiäki ne on ku eivät vieläkään häiriköi yöllä, eivätkä (vielä) herää samaan aikaan ku minä klo 4.30 huutelemaan evästä. Ne ei vielä (onneksi) tajua, ku en oo aamupalaa niille vielä tarjoillu, mutta oppivat kyllä minun herätyskelloon heräämään ennemmin tai myöhemmin  Siinä taas kysytään sitte muulta porukalta huumoria, kun joutuvat havahtumaan vähän aikaisemmin ku normaalisti  Juu ja alku viikosta alkoivat Nanan pennut maistelemaan ensin jauheliha palleroita ja nyt jo syövät sitte pari ateriaa nappulaa lisäksi. Nanalla riittää vielä maitoa sen verran hyvin, että hissukseen vielä passaa lisäillä noita ruoka annoksia, niin että sitte 5 viikon iässä syövät ainakin sen kolme ateriaa ja sitte myöhemmin sen neljä. Matolääkkeet on kans nyt annettu eka kerran koko köörille ja pahhaa oli niinku aina ennenki  Ja loppuun mainittakoon, että näillä näkymisin kaikki pennut on alustavasti varattu ja jos ei perumisia tuu, niin kakarat saa jälleen loistavat kodit. Loppuun kuvia Nana pennuista, Tinnin pennut lisään myöhemmin, nyt on lähettävä talli hommiin.

Ekana Wolffi, varsinainen äijä (-:

Sitte ritari Ässä (taas sattu siitä huono kuva) Oonan ja Wipen kaltainen pikku mies.

Ja Busteri, varsinainen jötikkä. Iso ja rauhallinen nallekarhu. Aivan mainio mietiskelijä ja vitsi millainen pyllerö.

Sitte "pikku tane" (Jontte sitä kutsuu) Reipas pikku mies ja häntä vispaa kovasti.

Ja Indy, edelleen niin pikku Sidi, mahottoman mukava pikku kaveri.

Ja tyttöset, joista ekana Wippe, paljolti "oonan" kanssa samanlaisia tytteleitä.

Sitte "oona", kiltti hännän heiluttaja ja kovasti haluaa olla mieliksi.

Ja Lissu mummonsa kaltainen piipertäjä pikku "iita". Aika äänekäs kaveri niinkuin mummonsa on ollut ja melkoinen touhu iita, saapa nähä mitä siitä sitte isona tulee.

Ja nuo nimet siis on meiän kotona käyttämiä lempinimiä, ei vielä uusien ihmisten.