Matkan piti olla vain noin tunnin mittainen, mutta onnistuttiinhan me tietesti ajamaan harhaan, ku navigaattori ei tunnistanu osoitetta. Loppujen lopuksi meillä meni matkassa sitte melko tasan pari tuntia. Ei meillä hirveästi naurattanu ku oudossa paikassa hortoiltiin, mutta päästiin sitte kunnialla perille ku soitettiin Karinilta ajo ohjeita. Onneksi Sanna osaa noita kieliä vähän paremmin, niin ei sitte sotkeennuttu ohjeissa enempää.
Noh sitte ku päästiin perille niin melkeimpä heti siinä sitte päästettiin koirat tutustelemaan. Enki meinas eka kovasti kokeilla Voysin luonnepuolta käymällä kaulukseen kiinni ihan tosissaan. Mutta eipä siinä menny montaa minuuttia, kun päästiin auton lähettyviltä pois, niin rakkaus leimahti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Siinä ne sitte jonkin aikaa leikki, etenkin Enki kyllä keimaili kuin paraskin rinsessa. Ja Voys oli varsinainen herrasmies. Kerrassaan upea kaveri, ihan uskomattoman itsevarma ja rauhallinen kaveri. Ja ties kyllä kuinka naisia käsitellään.
Vähäsen ne siinä jo harjoitteli, kunnes Karin sitte pyysi meitä syömään. Pistettiin koirat vähäksi aikaa jäähylle.
Syönnin jälkeen sitte lähettiin uudelleen metsän reunaan ja ei siinä nyt sitte pitkään menny ku napsahti ja kunnolla. Pikkuisen se Enki kiljahteli siinä, mutta tasoittui kuiteski yllättävän pian. Sellaisen 20min olivat kiinni toisissaan ja sen jälkeen Enki autoon ja ansaitulle pulla kahville.
Kyllä meillä Sannan kans pääsi helpotuksen huokaus, kun tokihan se jännitti että miten käy ku näin pitkälle reissulle lähdettiin onnea kokeilemaan.
Ensimmäinen astutus on nyt sitte suoritettu juoksun 13 päivälle, että ihan sillee oppikirjan mukaan mukaan hommat on hoidettu. Huomenna sitte käydään uudelleen ja varmasti vielä tiistainakin. Projektin ensimmäinen vaihe on siis suoritettu. Lisää sitte taas myöhemmin.
Kommentit