Niih viikot tässä nyt on ehtiny taas vieriä kiireitten vuoksi. Viimeiset kaks viikkoa oon ollu hoitolalla harjoittelussa ja eilettäin sitte päättyi harjoittelut, se olikin viimeinen pätkä mitä koulutukseen harjoitteluita kuului. Vielä näyttö puolessa välissä tätä kuuta ja sitte pitäs se liiketoiminta suunnitelma vielä loppuun värkätä, sen jälkeen opiskelut on vähäksi aikaa taas opiskeltu ja arki alkaa. Näillä näkymin palaan entisen leivän ääreen, elikkä Kiimingin Ylikylän koululle siivoilemaan.
Enkin astutus reissu ei tosiaan sitte menny ihan odotusten mukaan. Oikiastaan vähä joka asiassa vastusti. Ensinnäkin Pepe ja Edu ehtivät saada nielutulehduksen viikkoa ennen reissuun lähtöä, onneksi kuitenki lääke oli molempiin hyvin purru ennen Enkin tapaamista, että se nyt ei haitannut "hommeleita". Sitte juna jolla lähdin Kokkolaa kohti, pysähtyi kesken matkaa "keskelle ei mitää" enne Ylivieskaa ja siinä sitä sitte tollotettiin puolitoista tuntia syvän kuilun reunalla ja ihmeteltiin tapahtumia. Edellä kulkenut pendolino oli menny rikki ja kun sitä ei saatu kuntoon, niin juna millä minä menin, työnti sen Ylivieskaan. Siinä istuskellessa mietinki, että jos tämä näin alkaa niin ihan varmasti ei hyvin pääty...
Noh pääsin Kokkolaan lopulta ja siitä sitte Sannan ja Enkin kans lähettiin jatkaan matkaa autolla kohti Jämsää. Samalla piipahdettiin moikkaamassa Nanan tyttöä Nuppua ja voi että oliki nätti tyttö. Isänsä pää ja äiteensä kroppa, todella kaunis tyttönen. Varsinainen ruusun nuppu. Parisen tuntia siellä vierähti ja jatkettiin matkaa. Lopulta illalla päästiin perille aivan uskomattoman ihanalle erämökille. Paikka oli todella rauhallinen ja "naapureita" ei lähi etäisyydellä ollenkaa. Asetuttiin aloille Sannan ja Enkin kanssa, Pirkon tarkoitus oli tulla sitte lauantaina poikien kanssa. Siinä sitte puoli kolmeen yöllä "parannettiin maailmaa" Sannan kanssa ja oli kyllä mukavaa (-:
Noh ei menny Pirkonkaa matka ihan putkeen, ajeli vähä ylimääräistä, mutta pääsi lopulta iltapäivästä perille mökille. Ja kuinkas kävikään kun sulho päästettiin tapaamaan Enkiä.. Pepe oli siis sulhokandidaatti nro 1. Moikkasivat Enkin kans ku vanhat kaverit ja niin juoksentelivat omia reittejä ilmaisematta ollenkaan "suurempia tunteita". Siinä me naiset tollotettiin toisia ja vaihettiin miestä. Ja vasta me tollotettiin toisia ku Enkillä ja Edulla rakkaus leimahti siinä ensi silmäyksellä!! Enki väänsi melkein välittömästi häntää sivuun kun näki komea Edun ja melkein heti siinä alettiin harjoitella varsinaista hommaa. Yritystä piisas ihan mukavasti, väliin leikittiin ja taas yritettiin, mutta ei osunu "kampe" sinne mihin oli tarkoitus. Lopulta pistettiin sitte koko porukka levähtämään.
Illalla yriteltiin aina uudestaan ja uudestaan, molemmat olivat halukkaita jne. mutta jostai syystä se ei vaan onnistunu. Lopulta sitte päätettiin iltasella pistää porukat kunnolla levähtään ja jatkaa hommeleita aamulla...siinä me eukot sitte parannettiin porukalla taas maalimaa.
Su aamuna homma jatkui saman kaltaisena, Pepe ei edelleenkää Enkistä välittäny eikä Enki senkään vertaa Pepestä, kummallisia nuo koirat?! Siispä annettin rakastavaisten kahden harjoitella. Mutta ei se vaan onnistunu. Onhan se Enki iso tyttö ja Edu aika pieni poika ja silleen, mutta ei sitte vissiin ollu aika kypsä. Iltapäivällä sitte Enki alkoi jo murista Edullekki ja Edu ei sitte väkisin alkanu lähenteleen ja ajateltiin että ehkäpä se olis siinä sitte ja meni ohi koko homma )-: Niin lähettiin sitte kotiin iltasella. Harmitti tietysti mutta kysymysmerkit jäi ilmaan ja koska kaikilla oli töihin meno, niin ei auttanu ku lähteä kotiin ja koska Enki vaikutti sillo tympääntyneeltä jo, niin ei otettu sulhoa mukaan eikä annettu Enkiä mukaan.
Maanantaina kuiteski Sanna käytti Enkin progetestissä mielenkiinnosta ja vastaisuuden varalle ja testi näytti vasta 3:a. Siinä sitte mietittiin että vieläkö lähetään kokeilemaan uudestaan, mutta reissusta väsyneenä ja töitten ym. hankaluuksien vuoksi ei sitte enää jaksettu lähteä yrittämään. Välimatkat on niin pahuen pitkät ja vaatii hirmuisesti järjestelyjä, joten tulimme siihen tulokseen että siirretään Enkin astutus alkuperäis suunnitelman mukaisesti syksyyn. Tässä sitte myöhemmin katsotaan, että vieläkö yritetään lempi poikiani, vai katsellaanko kokenut uros kokemattomalle tyttöselle, aika näyttää.
Nooh eihä ne nämä meikäläisen "ongelmat" tietty tähän oo loppunu. Meillä meinaas koirat on sitte täällä kotosalla tehneet vähän omia jalostus suunnitelmia...noin pari viikkoa ennen Enkin suunnitelmia...Oli käyny sitte sillee, että erään kaupungissa käynti reissuni aikana nuorempi poikani oli leikkiny koirien kanssa pihalla ja epähuomiossa laittanu sitte Nabun samaan häkkiin Lissun kanssa. Lissun juoksu oli tuolloin todella myöhäsessä vaiheessa, eli vrk. oli jo tuolloin 18 ainaki, joten ihan hirveästi en ensin säikähtäny, että vahinkoja olis tapahtunu, etenki ku koirat oli sen näköisiä että mitää EI ollu tapahtunu. Mutta aloinpa tuossa sitte Lissua seurailla ja kavereilta tarinoita kuultuani vielä enempi varalta seurailla ja lopulta sitte varasin ajan ultraan, ku alkoi näyttää vähän siltä että jotakin on tapahtunu...Lisäksi löysin Lissua penkoessani siltä pienen maitorauhas kasvaimen nisän vierestä )-:
Eilen sitte käytiin ultrassa, vuorokausia ainoasta mahdollisesta tapahtumasta 27 ja täytyy sanoa, että olin sanaton, ku eläinlääkäri sanoi, että näyttää kuule vähän siltä että koiruus on tiine...pienesti kylläki mutta hyvin vahvasti siltä näyttää. Kaks pientä "toukan" poikaa siellä minäki näin, mutta ennen ku tuota ihan todeksi uskotaan, niin käydään viikon päästä perjantaina uusinta ultrassa. Ja olen siis edelleen sanaton, miten VOI olla mahdollista että joskus ei viikonloppu eikä viikkokaan ole riittäny ja sitte vaan tuollainen kokematon sälli onnistuu 2h aikana astumaan "pihtari" nartun, joka ei oikeastaan muille ole vapaaehtoisesti suostunu ku vanhemmalle urokselleni Sidille. Ja miten seki voi olla mahollista että se vielä tiinehty noin myöhään ku aikaisemmin parhaat päivät olleet 11-13. Noh nyt uskon että kaikki on mahollista jos on tapahtuakseen.. Joteska tälläista tänne. Nyt tässä vaan sitte seuraillaan ja odotellaan miten nyt loppujen lopuksi käy.
Loppuun pitänee mainita vielä, että keskiviikkona näin Sisua ja Astaa. Sisu on iso poika, ainaki 56 on säkä ja lihaksia tullu valtavasti lisää. Reipas ja iloinen, Sannia hyvin kuuliaisesti totteleva nuori mies ja edelleen tulivat Nabun kanssa hyvin juttuun. Käytiin yhteis lenkki treenien päätteksi Rillan, Nanan ,Nabun, Sisun, Eetun ja Astan kanssa ja hyvin meni, kolme urosta ja kolme narttua vimmasivat täydessä sovussa. Mukava lenkki ja ihana oli huomata, miten Nanan lapsosista on kasvanu kauniita reippaita nuoria koiran alkuja (-:
Että siinäpä ne tärkeimmät tällä erää, lisää taas ku ehdin.
Kommentit