Ja heti alkuun jos teksi uuden vuoden lupauksen, että kirjoittelen tännekki taas ahkerammin asiaa. Aika monta lupausta on tullu tehtyä, mutta ne kaikki omalta osaltaan vaikuttaa sitte "vireys tasoon" , toivon niin ainaki. Jotes jospa sitä jaksais sitte tännekki ahkerammin kirjoitella, kuten myös "maatila blogiin".

Viime vuosi oli rankka vuosi, tapahtui kaikenlaista ikävää ja epäonnea piisasi monella saralla, mutta oli onneksi paljon hyviäki asioita siitä kiitos mm. ihanille kasvattien omistajille. Vanhoja en tänne ala muistelemaan,  uusi vuosi ja uudet kujeet vai miten se menikää.

Ihan ensimmäiseksi mainittakoon, että uudet kotisivut ovat kovaa vauhtia valmistumassa Katrin (Krissen omistaja Loukusan avustuksella) ja Uusia KUVIA KAIPAILLAAN kasvateista uusille hienoille sivuille. Olkaapas aktiivisia ja pistäkää kuvia tulemaan suoraan Katrille, osoitetta voi tarvittaessa kysellä meikältä. Laitan tähän linkin Katrin ottamista kuvista minun omista koirista, siitä voi vähä kattella minkä tyylistä kaipaillaan. Eli kuvat löytyy osoitteesta http://picasaweb.google.com/khatrilou/KennelGhosteyeSKoiria#  Koira määrä on siis ennallaan, talosta löytyy edelleen Lissu, Nana, Nabu, Sulo, Tane, Hukka ja parsoni Tinni.

Sulo on sopeutunu suht hyvin laumaan, ainakin tietää jo paikkansa. Nabu ei edelleenkää "veljellistä rakkautta" Suloa kohtaan tunne, mutta tulevat toimeen, MINÄ voin käyttää koko laumaa ihan huoleti lenkillä, muut sitte onki iha eri asia. Mutta eipä meillä muut pahemmin koiria lenkitäkkää (Ö Jos "valvova silmä", eli minä ei oo paikalla niin herkästi alkaa kyrmyily Nabun ja Sulon että Tanen ja Hukan kesken. Hukka ja Tane kyllä vanhempia poikia kunnioittaa mutta keskenään niillä on kilpailu asemaa sen verran että leikki kähinä herkästi syttyy tosi tilanteeksi. Hukka on nyt sellaisessa nousukas iässä, että aika kovasti ärsyttää Tanea ja eihän nyt Tanekaa iha kaikkea vastaan ota, vaikka leppoisa kaveri onki. Että täytyy tunnustaa että väliin kyllä tuntuu siltä että olisko noita nyt jokunen liikaa  Mutta kuka leikkiin ryhtyy niin se leikin kestäköön... Että ainakin toistaiseksi mennään näin.

Mutta tavoitteenahan olis tänä vuonna olla aktiivisempi ainakin treenailujen suhteen. Kilpailemista täytyy harkita tilanteen mukaan. Agility on toistaiseksi kokonaan tauolla osittain turhautumisen vuoksi (totesin että kerta viikossa eteneminen on rasittavan hidasta, talvella ku täältä korvesta on hankala useammin käydä ja muutaki hommaa piisaa..) osittain myös väsymyksen, syksy oli rankka. Mutta kotona treenaamista muissa lajeissa kuten toko ei toistaiseksi estä muu kuin kova pakkanen.

Tavoitteena olis myös tehdä yksi hieno aussie pentue ja ensimmäinen "oma" parsoni pentue. Tinni tyttöselle on hieno sulhanen jo katsottuna, lisätietoja tulee sitte Uusille kotisivuille ja kunhan nyt saisin terveystarkastukset hoidettua ensin...siinäki ku on tullu kämmittyä viime vuonna!! Sitte Mindy olis se aussie tyttönen, jolle pentusia haaveillaan, mutta siitäkin sitte lisätietoja kunhan saadaan asioita varmistettua niin terveys kuin sulhon suhteen, siitäki sitte uusille sivuille tulee heti tietoa kun asiat on selvemmillä vesillä. Krissen pennut pistettiin toistaiseksi jäihin, koska taustalla ilmeni sen sortin perinnöllistä riskiä, että vaatii vähän normaalia enempi toimenpiteitä pentue suunnitelmien suhteen, että katsoin viisaammaksi näin. Harmillista sinällään kun Krisse on sen verran jämäkkä täti, että sieltä ois aika terhakkaa harrastuskoiraa toiveissa ollu saada. Mutta yhtää huonompi ei oo Mindykää

Tinnistä tuli mieleen, että tänään on ollu Tinnin tyttösistä Sesse Annen kanssa ekoissa näytelmissä Kajaanissa ja tuloksena hienosti ROP juniori ja pn 3 sekä vara serti!! Melkoisen hienosti tyttöseltä!! Sain Annelta kuvan Sessestä ja Tinnin siskosta Netasta ja kylläpä oli kuin kaksi marjaa, uskomattoman paljon muistuttivat toisiaan. Valitettavasti kuva tuli puhelimeen, niin en sitä nyt tänne saa siirrettyä.

Mitäkäs sitä muuta...

Sen verran viime vuoden ikävämpi uutisia pitänee mainita, että Sera (B-pentue) ja Peppi (DS-pentue) ovat poistuneet paremmille paimennuskentille. Elämäntilanteet muuttuu näin lyhyesti sanottuna ja kun kyseessä ei ole helpoimmasta päästä olevia ausseja niin joskus lopetus on ainoa vaihto ehto, niin surullista kuin se onkin. Kiitokset molempien omistajille yhteisistä vuosista koirien kautta ja olemme kuulolla edelleen!

Ai niin lopetetaampa mukaviin uutisiin. Eetu eemeli, Hukan velipoika käväisi tänään Anskun kanssa kylässä pitkästä aikaa. Ja onhan siitä kasvanu hieno poika, sano mulle päivääki ku Ansku sano että käyppä anna Marjolle tassua, hassu ku se etukäteen jo nosteli tassua ja mietti että kukaha se Marjo on ((Ö Kerrassaan hieno hemmo, hyvin kasvatettu ja älykäs kaveri. Iloinen, sosiaalinen kaveri, mustuttaa hirmuisesti mummoaan Lissua ja hassut ilmeet peritty isältään Nabulta, mutta selvästikki Nanan aivot  Kiitos vielä käynnistä Anskulle, jatkakaa samaan malliin.

Siinäpä sitä lyhkäsesti päivitystä. Yritänpä pitää uuden vuoden lupausta päivitellä vähän ahkerampaan.