No niin, siinä se viikko on taas vierähtäny. Nanan ja Tinnin masut kasvaa tasaiseen tahtiin, molemmilla ruokahalu pohjaton tällä hetkellä. Norkoilevat ruokaa heti jos joku sattuu keittiön suuntaan kävelemään ja oma aloitteistakin toimintaa harrastetaan.. Pahin oli kyllä viimeisin, meinaan Jounin ja Tinnin teeri paisti menikin sitte viime sunnuntaina parempiin suihin . Jouni (mieheni) kävi siis metsällä Tinnin kanssa viime viikonloppuna ja saivatkin sitte ensimmäisen yhteisen saaliin. Jouni oli saanu linnun ammuttua, mutta osunut siipeen ja teeriakka sitte lenteli pätkän vertaa vielä eteenpäin. Tinni tyttönen oli löytänyt räpistelevän akka teeren ihan itse ja lopettanu sitte ite loppuun linnun. Onnelliset metsästäjät palasivat sitte kotiin ja lintunen laitettiin meiän väliaikais varastoon roikkumaan, jotta elukat sitä ei syö... Nooooh sehä oli kova tuuli sitte seuraavana yönä ja kuinkas ollakkaan tuuli oli nakannu varaston oven auki ja ilmeisesti kisuli Pesonen oli löytänyt tämän herkullisen saaliin ja tiputtanu sen alas ja syönyt alkupaloja... Seuraavana aamuna sitte päästin koirat tietämättä asiasta edeltä käsin ulos ja ite tulin vähän perästä elukka kierrokselle. Muut koirat odotteli oven takana mutta missä se Tinni.. Ja kun huutelin koiraa niin sieltähän se mökistä tuli suupieliä nuoleskellen. Siinä vaiheessa mulla pääsi suusta iso PRKLE!! Ja siellähän se meiän sunnuntai paisti oli, syötynnä suurelta osin  Että luomuruokaa on saaneet odottavat äitylit. Vuoronperään ne sitä raatoa sitte yritti loppuun syyä ja Nanaki piti yhen kerran siipeä niin lujasti suusta että en kerrassaan millää saanu sitä auki!!Ikinä ei oo niin käyny ettenkö koiran suuta sais auki, mutta tuolloin oli periksi annettava. Ja arvatkaa uskoko se ku yritin noitua sille. Noh ei se ainoa herkku nykyisin odottavilla ole ollu. Ovat rakastuneet meiän nuorikko kanojen pieniin munasiin. En vissiin sitäkää oo muistanu kertoa, että Ruusa ja Irmeli ovat noin kuukauden päivät tehneet säännöllisesti joka toinen päivä pienen munan. Munat on vielä pieniä, mutta sitäkin maukkaampia ja tosiaan Nana ja Tinni syö ne kuorineen jos sattuvat sellaisen saamaan. Sen verran armelias oon ollu että silloin tällöin niille tuoreen munan nakkaan mutusteltavaksi. Että tämmöisiä mammoja. Nyt on myös aloitettu niille penturuuan syöttö pikkuhiljaa.

Siinäpä meiän ensimmäisestä oman kanan munasta kuva, tekijä Ruusa (:

Tässäpä taasen kuvat mammojen masuista

Tinnin masu sivulta päin kun eka astutuksesta tasan 5 viikkoa

Samainen masu makuullaan

Ja Nanan masu makuullaan kun viikkoja pari päivää vajaa 6.

Nanan masusta pitänee kans se sivuprofiili kuva ottaa. Sillä vaan on niin älytön karvaa jo että ei iha täyttä totuutta kerro.

Sitte talliprojekti etenee myös koko ajan sitä myöten ku aikaa ja kavereita hommiin on. Pikkuisen meinasi loppuviikosta hirvittää ku meinas pakkasia ihan tosissaan pitää, muutamana yönä oli jopa - 6.5 astetta pakkasta ja mulla on ankat pihalla ja kanasillaki eristämätön mökki. Ankoilla on sellainen koirankopin kaltainen mökki jossa paljon heinää ja kanoilla Jonten entinen mönkijän mökki. Hyvin ne ovat silti tarenneet, kanat on jopa munineet entiseen malliin ja ankatki vaan polskuttaa omassa pikku lammessaan. Onneksi se ei oo ku ihan pikkuisen pinnasta jäätyny yöllä ja päivällä aina sulanu. Alla kuiteski kuva tallista tänään otettuna. Taustalla "kanala" ja sen takana on ankat ja kanit on kanalan vieressä.

Sitte vielä terveys uutinen. Justuksen silmäpeilaus on myös nyt päivitetty. Justuksella ei käyny ihan niin hyvä mäihä kuin Kitsille ja Siriuksella, sillä pojalla näkyi vielä ne pienen pienet iris colobomat simmuissa. Lähinnä ne näkyy silleen että kun tippoja ei oo, niin iris on sellainen pisaran muotoinen tavallaan ja sitte ku tehdään laajennus tipoilla, niin simmukat on täysin pyöreät. Onneksi kuitenkin Kaisa eläinlääkärin mukaan Justukselle ei tuosta vaivasta ole yhtään mitään haittaa, eivät siis haittaa koiran elämää millään tapaa. Kiitokset Maijalle terveystietojen päivityksestä!! Justuksen peilasi sama eläinlääkäri Kaisa Wickström kuten pentunakin.

Omista harrastus puuhista sen verran pitänee mainita, että Nabun kanssa päästiin taas jatkamaan Active Dogilla valmennus ryhmässä. Tällä kertaa meitä kouluttaa Mari Kaplas joten tiedossa siis edelleen erittäin laadukasta koulutusta. Jouluun saakka tehdään tekniikka harjoituksia ja mikäs sen parempi, siinä tekniikassa ainakin on meiän kohdalla paljon hiottavaa. Vielä kun ehtis jossai vaiheessa niitä omia esteitä rakentaa lisää, niin sais paremmin treenata kotiläksyjä. Kepit pitäs saada uudet, ku entiset petti. Nyt meillä onki tsäpäkkä ryhmä, jotes mukavia hetkiä tiedossa tiistai iltaisin. Yritänpä noistaki treeneistä jonku sanasen aina sitte muistaa kirjoittaa. Viimeksi testattiin kepeille lähetystä, joka meillä ei vielä onnistu oikeastaan millää tapaa. En oo oikeen rohjennu yksikseni tuotakaa harjoitella, tarvisin tuossa avustajan jonkin aikaa. Sitte otettiin takaa kiertoja ja ne onnistuu Nabulta hienosti, ku niitä on pystytty kotonaki kunnolla treenaan. Lopun pieni takaa kiero ratakin sujui tosi hienosti, yllätyin itsekkin kuinka hienosti se Nabero menee, kun oikeen vaan suunnan osoittaa. Mutta kivaa siis oli ja taas erittäin hyödyllinen treeni. Niin ja agilitystä puheenollen mehän saatiin hieno nolla tulos Nabun kanssa kolme viikkoa sitte Kas:n agility kisoissa jossa tuomarina Mika Moilanen. Sijoituttiin täpärästi toiseksi, mutta hienosti meni. Hienosti meni toinenki rata, mutta siinä kämmäsin ite. Kisoja tässä nyt katsellaan sillä silmällä että saatais se kolmas nolla ja sitä kautta siirto kakkosiin.

Siinäpä ne tais tärkeimmät olla. Sen verran mainittakoon että tuolta sivu linkeistä löytyy meiän pollen oma blogi, jota päivittää Jenna, jotes hepo asiat löytyy vast edes sieltä.