Niinpä se taas kuukausi vaihtui ja kovaa vauhtia kevättä kohti mennään. Meillä on ainaki nuo talli elukat iha jo kevät hurmoksessa. Kanoissa näyttäis nyt olevan Vuokko seuraavana joka aikoo kokeilla onnistuuko hautominen. Irmeli onnistui seitsemästä munasta tipuseksi asti hautomaan kaksi suloista pientä palleroa. Ensikertalaisella ei varmaan kääntely tai jotain oo onnistunu ku tulos ei tuon suurempi, mutta ihan hyvä vain, ku ei tuota tilaakaa sisällä niin hirveästi oo että mahottomia määriä tarvis lisää tulla. On ollu aivan ihana seurata, miten hienosti se on hoitanut lapsosiaan. Pienoiset nokkii äiteen perässä murusia maasta ja sitte ku palelee, niin Irmeli äiti ottaa siipiensä suojaan pienoiset lämmittelemään. Siellä ne heinäkuopassa äiteen alla piipertää. Ja mitenkä hienosti koko "suku" ne on ottanu vastaan. Kaikki kanat ja kukko ovat vain uteliaina ottaaneet pienoiset vastaan. Että kyllä maatiaskanalla vielä on vaistot tallella  niinkuin pitääkin. Pitäsi muistaa jokunen videon pätkä ottaa tuolta kanalasta talteen..

Siinäpä ne pienet piipertäjät iha parin päivän ikäisinä. Nytten jo taapertavat lattialla.

Sittehä me haettiin ne pukki pojat Kiki ja Niko lainaan vuohi tyttöjä varten. Nuorikot Maisa ja Meisi ihastuivat hurmuri poika Nikoon iha muutamassa päivässä niin, että alkoivat huudella "tapaamis halukkuutta". Molemmat tyttöset on nyttemmin jo vierailut Nikon karsinassa käyneet ja jos tärppäs "mini pukilla" hommat, niin kesäkuun lopulla sieltä sitte tulis pikku kilejä. Hilima ei vielä oo "sillä mielellä" ollu, katsotaan sitte ku aika tulee, että laitetaanko se Nikon vai Kikin kans. Jospa meikä sitte syksyllä olis vähä valistuneempi noitten lypsyhommien kanssa

Ja eilettäin kävi sitte se eläinlääkäri klinikalta ultraamassa Rauhan. Ja hyvältä näytti, kuulemma oikeen hyvältä Sen verran pitkällä odotus jo on, että varsa on kuulemma laskeutunut jo kohdun pohjalle, jotes ihan niin syvälle ultra ei ylettynyt, että varsa oltaisiin nähty. Mutta kohdussa oli nestettä siihen malliin kertynyt ja muutoinkin kaikki merkit viittasi siihen, että Rauha on kantava, jotes mukavia uutisia siltäkin saralta. Tosin hevosen tiineys kestää 11kk, joten pitkä aika tässä vielä on jännitettävää, että päästään loppuun saakka. Rauha astuettiin 7.11. joten mahdollinen varsominen olis vasta tuolla lokakuun puolella. Toivotaan nyt että kaikki menis loppuun saakka hyvin. Tässä pari linkkiä, mistä löytyy tiedot isästä ja emästä:

Johtis: http://www.sukuposti.net/sukutietokanta.php?Numero=3273

Rauha: http://www.sukuposti.net/sukutietokanta.php?Numero=14329

Rauha ja Moona pakkaspäivänä tuossa yllä olevassa kuvassa.

Sitte koiramaisiin juttuihin. Hukka pienoinen on kasvanut tasaisen varmasti ja painoaki kertynyt jo huimat 10.3kg. Korkeutta on varmasti se 40cm, mitattua en oo saanu ku mitta on lähteny läpsimään. Ja valtavasti se on kehittyny tuon pidättyväisyys "onglemansa" kanssa. Oikeastaan parissa viikossa on tapahtunut ihan uskomaton harppaus eteenpäin. Paras oli viime sunnuntaina ku Riikka ja Sylvi tuli käymään. Riikka tuli eka yksin sisälle ja ei ollu huomavinaankaa Hukkaa, joka kylläkin yllättäen meni ihan suoraa Riikan luo ja hyppäsi jopa vasten häntä heiluen. Tuota hämmästelin itsekki jo, ku kyllä se silti hieman on vieraita tavatessaan miettiny hetken. Mulla on kyllä tavattoman fiksuja kavereita, kun kaikki on ottaneet pyynnöstä / neuvosta "vaarin" ja olleet huomioimatta penskaa ennen ku se ite tulee. Nyt mulla on hyvää vauhtia kasvamassa nyky yhteiskunnan vaatima kaveri etenkin jos suuntaus on edessäpäinkin tälläinen. Viime viikolla me käytiin pentukerhossa Akuutissa ja alku jähmetyksen jälkeen käyttäytyi sielläkin kuin hmm omassa pentulaatikossa aikoinaan. Toisin sanoen häntä "pystyssä" maailmanomistajan elkein. Sinne ku mentiin, niin Hukka kyhjötti äiteen sylissä vähän järkyttyneenä että "voe kauheus, mihin tässä nyt on tultu". Ei oikeastaan viiteen minuuttiin liikahtanukkaa äipän sylistä. Mutta sitte yks karhukoiran tai liekkö laikan pentu ollu sai riehakkaalla käytöksellään Hukan uteliaisuuden heräämään. Siihe ku muuan yli villi labbis penska pölähti niin sitte vietiin Hukkaa. Eka vähän jännittyneenä, mutta toisen viis minuuttisen jälkeen jo iha eri meininki. Hukka on näköjään sellaista sorttia, että vaatii sen hetkisen,  maksimissaan noin 10-15 min vähä katselu ja mietiskely aikaa ja ku on tilanteen todennu, niin on äkkiä oma itsensä. Siellä se kävi ihan itsekseen moikkailemassa ihmisiä, eri ikäisiä, kun kukaan ei sielläkään katsonut tiiviisti tuijottaen erikoisia sinisiä silmiä, vaan seurailivat pentujen leikkejä. Paikalla oli noin 15 pentua yhteensä, osa pienten koirien puolella ja loput isompien. Tänään ollaan menossa uudestaan, jotes hauska nähdä mitä se nyt tuumaa, ku tilanne on jo tuttu.

Muutoin täällä ei ihmeellisempiä, PAITSI että pakko mainita, että Sylvi sylperö, Nabun ja Lissun pieni tyttönen otti viime sunnuntaina nolla voiton Oulussa agilityssa ja siirtyivät kakkos luokkaan. Mahtavaa tytöt, kyllä nyt isi on kade, ku jäi tyttärensä jälkeen  Noh me tullaan perässä!! Samassa kisassa oli Wendy omistajineen iha eka kisoissaan molemmat ja olivat myös saaneet hienosti nolla tuloksen samaisissa kisoissa. Onnea molemmille koirakoille, ootte kyllä huippuja!! Nabun kans ei harmi kyllä kiireitten vuoksi päästy tuonne kisaan, mutta tässä kuussa olis taas tarkoitus startata, katotaan nyt ennemmin vaiko myöhemmin. Nanan kans olis myös hauska kisata pentu tauon jälkeen, mutta katsotaan mikä on tilanne. Ehkä yritän eka Nabun saada kakkosiin, niin vois molempien kans samassa startissa kisata. Jees, vaan nyt pittää lähteä talliin, jotta ehtii sinne pentukerhoon, jotes kuulumisia taas seuraavalla kerralla.