No niin käytiimpä sitte "babun" kanssa luonnetestissä eilettäin Maaningalla. Ja eihän se hullummin "äijällä" menny. Sinällään ei yllätyksiä tullu, ku kyllähän se Nabu koirana on just sellainen ku koiran pitää olla, mutta kyllä se silti pistesaalis hieman yllätti positiivisessa mielessä. Tässäpä pisteet:

Toimintakyky +2 Hyvä, ihan niinkuin ite ajattelinki

Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Tämäkin ihan niinkuin ite ajattelin, ku ei tuo koiruus agressiivisuuden merkkejä ikänä oo näyttäny vaikka vahti viettiä omaaki.

Puolustushalu +3, kohtuullinen hillitty. Tätäkin osasin odottaa, mutta kyllä se silti pontevammin puolusti kuin mitä odotin, rohkeampi siis kuin ajattelin.

Taisteluhalu +2, kohtuullinen. Ihan oikea arvio. Taistelee kyllä kepin kans rajusti, mutta vielä sillä "poikamaisia" lapsellisuuden piirteitä muissa osioissa näkyy, mm. kelkalla.

Hermorakenne +2, Tasapainoinen ja tästä oon ihan samaa mieltä. Nabu on ollu pienestä saakka ns. "järkipäinen" eikä turhia hötkyile, käsittelee vaikeatkin asiat järkevästi.

Temperamentti +3, Vilkas. Ja sitähän se on.

Kovuus +1, Hieman pehmeä, mikä on myös totta. On hyvin taipuvainen ja ohjaaja "herkkä" eikä mikään ns. "luupää" mikä on minusta tosi hyvä piirre.

Luoksepäästävyys +3, Hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin. Ja sitähän se myös on, aina hymyilevä ja ystävällinen.

Laukauspelottomuus on ++Laukauskokematon ja sekin on totta, en oo näitäkään harjoitellu, ääniä se kauempaa on kuullut, samaten ilotulitteet reagoimatta niihin ja nytkin ensimmäistä säpsähti näkyvästi, vähän samaan tyyliin ku tynnyrin räminässä, mutta kaksi muuta heilutteli häntää ja katseli maisemia.

Loppu pisteet +224. Että ei hullumpi koiruus, mukava että tuomaritkin sen koki näin.

Nyt sitte pitänee alkaa taasen harrastamaan, kunhan tässä talohommat saadaan päätökseen, sillä tuomarit meinas että kyllä tällä koiralla pitäs pystyä harrastamaan vaikka mitä  Ja tottahan se on seki. Onneksi ikää vasta 3v niin ehtiihän tässä.

Sitte koirajutuilla jatketaan, pitää vähän mainostaa, että jos joku hirvimies lukee tätä blogia ja etsii tosissaanki hyvistä vanhemmista hirvikoiran penikkaa, niin veljeni jämptlanninpystykorva narttu Santralle on tulossa tässä kuussa pentusia. Isukkina Mökö uros, setäni omistama jämpti, viimeisen päälle pätevä hirvikoira. Molemmat siis haukkuvat hirveä, Santrakin sai ensimmäisen saaliin jo vuoden vanhana, jälkeä meni jo puoli vuotiaaana, että kykyjä näistä penskoista varmasti löytyy jo sukunsakin puolesta. Pakko mainita, että Santra on meikän valitsema koiruus  Alla kuva Santrasta:

Santrahan asustaa Inkan kans samaa huusholli. Inka on B pentueesta.

Mitästä muuta...niin ja pakko laittaa kuva Tinnistä, ku se on leikisti lähössä jalkpallotreeneihin

Ja kana uutisia, sain ihanaisia kuvia minun tulevista kanoista ja Late kukosta. Siellä ne kasvaa kovaa vauhtia ja väritkin alkaa olla jo vähän selvillä. Mulle sattu tuuria, sillä Milla ja Katariina kanaset on tehneet mulle värikkään sakin. Ihan siistiä ku saa tuollaisen kirjavan joukon, erottaa hyvin nämä minun pikku prinsessat. Nimet keksittiin Jennan kans satu prinsessoista. Yksi kananen joukosta vielä puuttuu, täytyy toivoa että tulevista pesueista löytyy vielä se yksi prinsessa. Alla kuvia:

Komea Late kukko, joka on vain komistunu:

Tässä prinsessa Jasmine

Tässä prinsessa Ruusunen

Ja tässä prinsessa Tuhkimo

Ja kaunis prinsessa Lumikki

Saas nähdä tuleeko siitä viidennestä sitte Ariel, Aurora vai Mulan

Vielä tässä sellainen kuukauden päivät pitää malttaa että saa parven hakea kotia ja alkaa seurailemaan niitten touhuja. On muuten yllättävän rentouttavaa puuhaa se kanojen touhujen seuraaminen. Tämän talven ressin jälkeen tuollainen "luontais terapia" on enempiki ku tarpeen

Pollesta tehtiin kauppakirja ja Käpälämäen Martta alias Pikku Myy on sitte varattu meille, saapuu tosin vasta kesällä kunhan saadaan aitaus ym. valmiiksi uudelle talolle. Kovasti tässä sitäkin odotetaan, me hörhöt.

Ja vielä pitää Kakesta mainita, että pikkuhiljaa se sekin alkaa meitä talonväkenä pitää, ku on ihan mukavasti alkanut kesyyntyä. Nykyisin irrallaan ollesssa istuu keittiön pöydän ääressä penkin reunalla ja harrastaa kissan härnäystä tai sitte ei tajua mikä se tuo Pesonen oikeen on. Kakella meinaan kiinnostaa ihan älytön tuo kissa...ja yllätten kissalla tuo Kake!! Kisuli ja Kani myös ovat tosi kiinnostuneita toisistaan ja yks ilta seurasin ku Pesonen oli kanin häkin luona ja sielä ne leikkivät jotain omaa omituista leikkiään, ties vaikka niistä tulis kavereita. Alla kuva Kakesta ja Pesosesta.

Pesonen viikko sitten kun saapui meille.

Ja tässä Kake syö banaania minun kädestä keittiön pöydän ääressä..

Kissasta jo koirista sen verran, että Tinni parsoni ajattelee toistaiseksi Pesosesta että se on kettu... niin kauan kun kissa ei sano mitään niin homma on ihan asiallista, mutta annappas jos kissa alkaa sähistä, niin homma räjähtää käsistä. Toistaiseksi niitä ei samaan aikaan huoneissa keskenään pidetä. Aussi porukka on lähinnä kiinnostunu kissasta, ei sen kummemmin siitä välitä, Pesonen vielä pelkää niitä, mutta jospa se tästä ajan kanssa sopu syntyy Tinninki kans, kunhan tottuvat toisiinsa.

Talosta sen verran, että keittiön kaappeja asennetaan jo, alakaapit jo paikoillaan ja osa yläkaapeistaki. Laminaattia on jo kammareissa ja kodinhoito huone pikku fiksausta vaille valmis. Että kyllä se tästä. Jounilla oli eilettäin iso joukko velipoikia isän kera avustamassa ja kyllähän sitä porukalla huomattavasti enempi saa aikaan ku yksistään.. Kuvia laittelen vähän myöhemmin.