Niin se vaan tuo aika on päässy vierimään huimaa vauhtia. Pentuset alkaa olla siinä iässä että kohta muuttavat uusiin koteihin, itseasiassa Wippe, nykyiseltä uudelta nimeltään Nuka lähtikin jo uuteen kotiin lauantaina. Nuka muutti Tampereen lähistölle Tarja Puputin perheeseen samojedi Mintun ja vanhemman aussie nartun Lakun iloksi / kauhuksi. Hyvin oli kuulemma pentunen matkan nukkunu, alkumatkasta vähän itkeny ja eka pysähdyksen jälkeen, mutta muutoin vedelly hirsiä. Kotosallakin oli kuulemma reipas ollu ja vanhemmat koirulit mukavasti ottanu kaverin vastaan. Nyt ei voi muuta kuin toivottaa pienelle suloiselle onnea matkan varrelle ja toivottavasti nähdään usein. Kiitokset Puputin perheelle, kun jaksoivat ajella täällä saakka kahteen kertaan. Eka katsomassa viikko sitten pentuja ja sitten vielä hakureissulla. Kiitos myös hyvän kodin tarjoamisesta reippaalle aussie tytön alulle.

Tässäpä Nuka vielä edellisenä iltana tallissa vierailulla

Mutta aloitellaampa alusta. Viime viikon maanantaina eli viikko sitten pennut kävivät eläilääkärissä silmäpeilauksessa perinteisesti Kaisa Wickströmin luona. Hyvältähän ne silmät näytti, mutta jostain syystä tuo iris coloboman varjo seuraa edelleen, vaikka väliin sitä ei oo ilmennytkään. Riskihän toki on tiedossa ja olemassa, mutta jälleen se harmitti, kun Nanan edelliset pennut kuitenkin olivat puhtaita, samoin Enkin. Onneksi tälläkin kertaa ne olivat kyllä todella pienet, Indyllä (Ghost Indigo) vastaava kuin Lissu x Nabu pentueessa Kitsillä, Siriuksella ja Justuksella. Näistähän Kitsillä ja Siriuksella ei enää aikuisena sitä pientä pisaraa näkynyt, Justuksella kylläkin. Sitten "pikku Tanella" eli Ghost Cayenne sai avoimen lausunnon niin olemattomana. Pupilli oli ihan normaali koossa täysin normaali (ennen tippoja), mutta kun supistui ihan pieneksi, niin näytti lievää "tähtikuvioita". Eläinlääkäri totesikin että voi tuosta hävitä iän myötä. Nähtäväksi sitten jää. Muilla pennuilla oli silmät terveet ilman näkymiä. Samalla reissulla myös Krisse (Christmas Angel) peilattiin terveeksi ja ns. "jalostuskelpoiseksi". Kiitokset Katrille, kun tuli käyttämään Krisseä samoihin aikoihin elukkalääkärissä.

Noh kun tuo päivä nyt ei muutenkaan ollu täydellinen, niin pitihän siihen sitte suurta suruakin mahtua sekaan  Nanan edellisestä pentueesta yksi on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Tuolloin samaisena maanantaina Sanni ilmoitti, että Sisulle  (Diadem Spider) oli varattu aika viimeiselle matkalle. Edellisenä päivänä juttelimme puhelimessa ikävästä tapauksesta, jossa Sisu oli purrut Sannin avomiestä Tommia käteen. Enempi tapauksesta voi lukea Sannin blogista. Aina ei voi onnistua, vaikka kuinka parhaansa yrittää...Voisi sanoa, että näin kävi jokaisen kohdalla joka Sisun elämää kosketti. Ensinnäkin voisin "syyttää" vain itseäni, että myin Sisun pentuna (tietämättäni) turhankin kokemattomaan kotiin. Rosa perheineen yritti varmasti parhaansa siihen asti kunnes yhteistuumin todettiin Sisun ollessa n.8kk ikäinen, että ehkä on parempi etsiä uusi koti. Sisu oli ensin meillä kotona 3 viikkoa, normaali poijan kloppi, oppinut vain huonoja tapoja. Tämän jälkeen Ellin ihminen Johanna otti Sisun hoiviinsa, mutta noin parin viikon yhteiselon myötä Sisu alkoi pomottaa vanhempia kultsu poikia ja elämä kävi mahdottomaksi. Jossulle Sisu ei pullistellu. Onneksemme Sanni, Jossun sisko otti Sisun siipiensä suojaan ja teki valtavasti töitä melkein 2v Sisun kanssa, harrastelivat monenlaista ja elivät aktiivista elämää ja kaikki meni pitkään tosi hyvin. Mutta sitten sattui se ikävä tapaus. Luulenpa että jokin entinen muisto koirulin elämässä tms. mitä koskaan ei saada tietää, laukaisi tuon puremis reaktion. Surullinen tarina kaikkinensa, jota varmasti murehdin pitkän aikaa. Sannille kiitos hyvästä hoidosta ja aktiivisen elämän tarjoamisesta, kiitos kun piti minut koko ajan ajantasalla ja kertoi suoraan miten asiat on. Sisulle oli kuitenkin parempi näin, kuin kokeilla taas uutta kotia, itsekkään en olisi parempaa elämää pystynyt tarjoamaan. Onnea sinne koirien taivaaseen pikkuiselle Sisu enkelille, siellä on kaikki hyvin, niin ikävä kuin meillä täällä sinua onkin.

Sisu, tässä vielä niin viaton 6 viikoinen pentu..

Mutta ennen kuin tämä ihan kyynelehtimiseksi menee niin vielä muutama juttu loppuun. Eilen sunnuntaina ennen kuin Nuka lähti uuteen kotiin, kävi Tiina ell tarkistamassa pennut Tanen agility treenien jälkeen. Siinä sitä taas tekemistä riittikin, kun kävi 8 aussie penskaa ja 3 parsoni penskaa läpi. Kenestäkään ei suurellisempaa huomautettavaa löytyny, elävää sakkia kaikinpuolin. Samalla Sami, Tiinan mies otti kuvia vähä paremmalla kameralla pennuista ja kunhan ne itselleni saan, niin eiköhän ne ilmesty tänne sivuillekki. Omassa kamerassa olevat kuvat ei jostai syystä siirtyny tänne koneelle, jotes tehdään tässä pikku jutska ja siirrellään ne vähän perästä tuonne picasaan. Mitää tällinki kuvia ne ei oo, ei noista viipereistä mitää asentokuvia saa, kuvat on sellaisia kuin ne on täällä omana itsenään (-:

Olikohan sitä vielä jotakin muuta...niin Tanen palliskot otetaan keskiviikkona poies, toinen on jossain vatsaontelossa ja toinen roikkuu paikallaan. Mitäpä se tyyppi niillä tekee, kun niille ei kerta käyttöä oo ja säästyypä kasvain riskiltä. Samalla kuvataan luusto, että miltä se se nyt sitte näyttää. Nytte on pakko lähtiä talli hommiin, ku kelloki jo noin paljon. Alla pari kuvaa vielä tallista lampaitten ja vuohien yhteiskarsinasta ja ankkalasta. Enempi sitte ku muistan taas ottaa.