LISSUN KANSSA PK SM JÄLKIKISOISSA 17-19.8.2007

No niin jos tässä vaikka pitkän tauon jälkeen kirjoittelis asian sieltä ja toisen täältä.  On ollu niin paljon erinäisiä treenejä, kisoja, opiskeluhommia, että on tämä blogin päivitys jääny vähän vähemmälle.

Mutta jos aloittais vaikka Lissun PK SM:stä. Käytiin siis toista kertaa kokeilemassa SM kisoja ja tällä kertaa menestys oli vähän parempi kuin viimeksi. Onnistuttiin pääsemään maastoon ihan kohtuullisilla tottis pisteillä, eli 87p. Lauantain tottisten jälkeen oltiin siinä sijoilla 18 tai 19 ja just päästiin maastoon ku 25 koiraa sinne otettiin. Tottis meni omasta mielestäni hienosti, harmittavasti pari kämmiä siellä hypyillä sitte tuli, mutta muutoin koiruus oli tosi kivasti hommissa mukana, oli suorastaan rentoa tehdä sen kanssa töitä, kun oli niin innoissaan. Taisi omasta sairastelusta olla vain hyötyä, kun en pystyny viime tipassa "höyläämään" koiraa treeneillä puuduksiin (-;

Sunnuntain maastoarvonnassa kävi sitte niin että "jouduttiin" esine ryhmään ensiksi ja arpa-onni ei ihan täysillä suosinu, ku oltiin meidän ryhmässä nro 12, eli viimeisenä ruudussa. Lissun kans se meinas sitte sitä, että hienohelma ei olis millään pystyny ottaan niitä esineitä suuhun, kun sitä ennen oli monta "limaleukaa" käsitelly esineitä. Yhden puutarha hanskan se sieltä hikisesti toi etuhampaitten välissä hyvin inhoavalla ilmeellä. Toisenki esineen merkkas tuomarin mukaan kolmesti, mutta eihän se oma älykkyys tuon tason kisoissa raksuta ihan täysillä, niin eipä sitä ite sitte osannu edes arvailla olikohan koira esineellä vai tollottiko muuten vaan. Noh enempää esineitä ei siis noussu ja pisteitä ruudusta 12. Vähän lohdutti se että ei ne esineet muillakaan hirveän hyvin menny. Jälkikoirista tais yksi löytää kaikki esineet.

No se meinas sitä, että paineet oli ainaki poistettu niskasta ja lähdettiin tekemään rentoa jälkityötä. Omat fiilikset oli ihan ok ja koiraki tuntu pursuavan virtaa. Kävi taas tervehtimässä tuomarit ennen minua...molemmat tuomarit helläsydämmisiä miehiä ja halusivat tervehtiä ensin koiran (-; Eipä silti, oma jännitys siinä kaikkosi, kun tuomarit olivat niin ystävällisiä ja rentoja hemmoja.

Ja niinpäs sitte kello näytti lopulta sitä aikaa että saadaan lähteä jäljelle. Jana oli ihan mukavassa paikassa, melkeimpä meni polku suoraan ylös päin. Tuulen suunta oli myös hyvä vastanen ja Lissuhan nappas jäljen jo tienvarresta nenään. Eteni tikkusuoraan ja lähti vieläpä oikeaan suuntaan ja meni sellaista mukavaa reipasta kävelyvauhtia. Ilmais ja nosti loistavasti ensimmäisen kepin. Siitä kun meillä riemu repesi, niin loppu oli melkein kuin elokuvista. Tasaisen tappavaa tahtia matka etenki, välillä tiheää ryteikköä, välillä mukavaa mustikkavarpu kangasta, hyvin vaihtelevaa maastoa. Ja keppejä nousi tasaiseen tahtiin, kunnes lopulta tuli sekin viimeinen. Kyllä me pompittiin riemusta ja vaikka aikaa olisi ollut reilusti 10min jäljellä, niin juostiin täysiä sinne missä keppien vastaan ottaja oli. Kyllä oli hieno tunne ja ei enää esine ruudun epäonnistuminen harmittanu yhtään (-; Pisteitä jäljeltä kertyi 160, eli täydet.

Loppujen lopuksi sitte päivän edetessä selvisi että sijoituksemme ei ollutkaan yhtään hassumpi. Yhteispisteitä kertyi 269, pistettä vaille ykkös tulos ja sillä sijoituimme 5:ksi Suomen 25 parhaan jälkikoirakon joukossa (-; Meillä oli neljänneksi tulleen kanssa samat pisteet, mutta sillä parilla oli esineillä muutama piste enempi, jotenka koska heillä oli maastopisteitä enempi, niin sijoittuivat paremmin. Mukava kokemus kaikenkaikkiaan ja myönnettävä on että kyllä kotikisat on aina suuri etu, kun ei tule matkaväsymystä jne. Katsotaan nyt sitte ensi vuonna, jaksetaanko enää yrittää..

NANAN JÄLKIKOE JK2 Oulussa 22.8.2007

Justiinsa ehdin SM tohinoista "elpyä", kun piti jo alkaa jännittämään seuraavaa koitosta. Nanan jälkitreenit olivat vielä huonommalla tolalla ennen kisoja kuin Lissun, sillä sen kanssa treenattiin lähinnä siinä "sivussa" mitä ehdittiin. Joten en suurempia kisoista odotellu, vaikka tiesinkin että kyllähän se osaa, mutta että riittääkö silti taidot kilometrin jäljelle. Tuttavan pois meno edellisenä yönä laski hieman kisailu fiiliksiä )-; Mutta kun kerta oltiin ilmottauduttu ja kisat ovat näillä seudun kortilla, niin lähdettiin yrittämään. Keli oli hyvä, aurinko paistoi, muttei ollu paahtavan kuuma. Kokeet onneksi olivat arki-iltana, niin ei ollut  marjastajiakaan niin paljon liikkeellä.

Kisat alkoivat jäljellä ja arpa suosi meitä jälki nro 2:lla. Maasto oli ihan ok, suht korkeaa kasvillisuutta. Oli suopursua, mustikkaa ja heinikkoa ja  pätkä suon tapaista. Jana meni Nanalla sille tyypilliseen tapaan...ei siis edelleenkään sitä kunnolla osaa. Eli lähti teki ihme silmukan ja otti jäljen ja lähti jopa oikeaan suuntaan. Tuomari kertoi varovasti että kartan mukaan jäljen ei siinä pitäisi mennä, mutta anna mennä kun menee niin varman näköisesti. No me mentiin ja eipä aikaakaan niin tuli ensimmäinen keppi eteen (-; Ja tyttö ilmaisi sen varmasti ja tehokkaasti (-; Siitäkös riemu repesi ja jälleen meitsi rentoutui, että ehkäpä se tästä ja niin se Nanis sitte meni jälkeä kuin vanha tekijä reipasta vauhtia ja nosti kepin toisensa jälkeen, kulmat meni hienosti ja 10min kuluuttua oltiin kävelty koko jälki ja koira löytänyt kaikki kepit (-: Eli saatiin ihan mukavat 166p. jäljeltä (-:

Sen jälkeen mentiin esineille ja Nana teki aivan loistavaa työtä. Tasaisen varmaa vauhtia asenteella että periksi en anna enne kuin löydän. Apuja se ei tarvinnu...enkä ole varma olisko kuunneellu, ku oli itse päättäny etsiä (-; Ja ensimmäinen esine löytyi suht nopeasti. Toista joutui hetken aikaa etsimään, mutta hienosti löysi ja epäröimättä otti ja toi esineen. Pisteitä saatiin 29 esineiltä.

Viimeisenä oli sitten tottis ja oltiinki viimeisessä kolmikossa suorittamassa. Päästiin ensimmäisenä suorittamaan liikkeet, mikä oli tosi hyvä! Seuraaminen oli surkeaa ja laukauksesta hieman huohotti, että missä uhka liikkuu ,mutta muutoin oikein tasaisen varmaa ja nättiä työskentelyä. Paikalla olo oli hyvä, ei reagoinu mihinkään mitenkään, hitaasti vain nousi sitten ylös. Tottiksesta pisteitä saatiin 91 ja lopputuloksena oli JK 2 ykkös tuloksella pistein 286, lisäksi voitti luokkansa. Tästä on nyt sitten hyvä jatkaa treenejä ja ensikeväänä yritetään sitte päästä kolmosiin kisaamaan.

NANAN LUONNETESTI 26.8.2007

Jotta jännitys elämästä ei loppuisi kesken, niin pitihän se vielä luonnetestiinki "mamis" ilmoittaa (-; Tuomareina Iisalmessa olivat Jorma Kerkkä ja Reijo Hynynen. Mukava rento parivaljakko....tosin kyllä mulla silti alkuun jännitti ihan älytön. Pirkko ja Jenna olivat henkisenä tukena ja kuvaamassa.

Pisteet löytyy Nanan sivuilta kokonaisuudessaan, kuitenkin kaikenkaikkiaan pisteitä kertyi 172 ja laukauksista sai paukkuärtyisän, kun aussie leirillä keksi, että ampuja on uhkaava olento (-; No ärtyisyys ei onneksi niin paha ole, etteikö sitä sais karsittua pois ja pääasia ettei niitä laukauksia pelkää. Joteska nyt on sitte mamiski todettu  luonteensa puolestakin kelpo yksilöksi. Mukavin yllätys oli että se uskalsi jopa puolustaa äippää...meiän pikku "mamis" (;

Sen jälkeen on puuhailtu kaikenlaista sorsanmetsästyksestä lähtien (-; Nabua on tässä treenattu isukille lintukoiraksi ja koiruus on niin hupsu, että innostuu näköjään lajista ku lajista, kunhan vain vähän vihjaistaan kuinka se homman täytyy toimia (-; Harmi vaan että isukin  työt vie niin paljon aikaa että ei tahdo sinne metsälle ehtiä, etenkin kun lomat sattuu aina väärään aikaan, mutta riittäähän näitä vuosia.

Terveystutkimuksia tehtiin ensin Nabulle 28.8.07. Eli käytiin kuvauttamassa ne lonkat ja kyynärät, sekä tarkistettiin näköelimet. Silmät oli ok, kyynärät ja lonkat näyttivät myös oikein siisteiltä, nyt vaan jännittämään sitte että mitä sieltä kennelliitosta lausutaan. Suomen rekkarit Nabu sai tuossa elokuun alkupuolella, joten on nyt virallisesti suomen kennelliiton rekisterissä. Näyttelyihin ollaan menossa ensimmäistä kertaa Oulun syys näyttelyyn...aloitetaan ihan kunnolla isoista näytelmistä (-; Tavoitteet ei siellä ole H:ta ylempänä, mutta kaikki sen yli tuleva on isoa plussaa (-;

Tänään 13.9.07 käytiin sitte Inkan, Nanan ja Nabun kanssa otattamassa verinäytteet Hannes Lohen tutkimuksia varten. Samalla peilattiin kolmannen kerran myös Inkan silmät ja helpotus oli suuri kun phtvl/phtv silmässä ei ollut tapahtunut muutoksia, eli oli pysytellyt täsmälleen samanlaisena kuin pentu peilauksessa. Kyselin lääkäriltä vielä vähän enempi asiasta, että onko esim. kaihi vaaraa tms. ja Inkan kohdalla sitä vaaraa ei ole, koska on kyseessä synnynäinen "jäämä" sikiöajoilta. Jokin suoni tms. ei ole kunnolla "surkastunut" vaan jättänyt pienen "plakki" pisteen. Asteeksi arvioitiin 1 ja 2 rajamailla joka laitettiin sitte loppujen lopuksi 2 asteeksi. Toinen silmä oli edelleen terve.

Verinäytteitä on nyt sitte tutkimuksiin laitettu Lissulta ja Sidiltä, sekä niitten jälkeläisistä Carlolta, Minniltä, Pipalta, Nanalta ja Inkalta ja olikohan vielä Rillalta. Nanan lapsosista tutkimukseen ovat osallistuneet Pommi ja Onni. Toivotaan että näillä tiedoilla saadaan jotain apua tutkimuksiin ja myöskin itselle myöhempää kasvatus toimintaa ajatellen.