No niin taas on päästy pätkä eteenpäin. Enki mamma lähti kotiinsa helpottuneena 7 viikon äitiyslomalta ja oliki se onnellinen ku "äippä" ja "iskä" tuli hakemaan. Reppana oli kyllä reissussa väsähtäny, mutta ihan kyllä ymmärrettävistä syistä. Penskat verotti sen kiloja jonkin verran, mutta sillee normaalisti. Mutta eiköhän se siitä taas palaudu piakkoin, kun ei enää ole imetystä ja pääsee normaaliin arkeen käsiksi. Tytär menee perässä vasta vajaan parin viikon päästä, jotta tissit ehtii "kuivua", eikä tyttärellä tule kiusaus enempäänsä lupsutella. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna äkkiä se meni tuo pikkuisen vajaa 2kk. Loppujen lopuksi meni hyvin, vaikkei Enkin ja Tinnin henkilökemiat alkaneet missään vaiheessa toimia, eikä kyllä turhia kokeiltukkaa, parempi niin molemmille, ei tuu turhaa ressiä.

Mutta ennen ku Enki äippä lähti, käytiin penskojen ja Enkin kanssa meiän tontilla auto ajelulla lampaita kattomassa. Ilma oli aika ikävän tuulinen ja kylmä sellainen, jotes sormet oli kyllä hetkessä ihan jäässä, ku kuvajaisia yritin ottaa. Täältä löytyy kuvia pentujen ensimmäisestä ulkoilureissusta sekä ensimmäisestä kosketuksesta lampaisiin. http://picasaweb.google.fi/marjo.ratilainen/EnkinJaVoysinPennut65Viikkoa# Omistajien puheitten mukaan kiinnostusta myös paimennus hommiin tuntuu olevan jotes ties vaikka pentuset sitte kasvaessaan pääsevät enempiki lampaita näkemään. Kovasti pentuja lampaat tuntui kiinnostavan. Minä ite tietenki ajattelin, että ku johtaja lammas on niin pahuen paha ääninen, että pennut varmaan juoksee auton alle karkuun moista mölisijää, vaan ei, uteliaisuus niillä vain heräsi ja annas kun lampaat lähti liikkeelle, niin pitihän se mennä kattoon mitä kummajaisia ne on. Pöljä minä en vaan älynny videota laittaa päälle, ku räpsin vain innoissani (epätarkkoja) kuvia. Sittepä se loppu virtaki kamerasta, ku oli taas unohtunu ladata valmiiksi. Mutta kyllä niistä selvän saa.

Sitte muihin asioihin. Ihan pakko vähä leuhottaa   meinaan käytiin eilettäin Tinniin kanssa Anne kasvattajan luona kettutreeneissä puolen vuoden kypsyttelyn jälkeen. Ja mitä teki meiän Tinni? Oli kasvanu isoksi siinä välissä ja voi jee mite se innostuki ketusta, en olis uskonu jos ite en olis nähny. Ensin tosiaan tehtiin silleen, että katottiin mitä se sanoo ketusta boksissa pihalla. tinni oli hyvä ku käveleskeli innoissaan kattomaan että mitähän sitä täällä on ku näin paljon ihmisiä jne. Sitte tultiin laatikon luo ja se haisteli että hmmm mikähän se tämä haju on ja menee lähemmäs ja ku kettu sähähtää niin joha alko rähinä ja voi mahoton mite se meiän pieni sohvakoira olikin yhtäkkiä pieni peto. Oli se niiiin tosissaan että enpä oo vielä sen nähny ihan noin hurjana olevan. Noh lopetettiin tietenki siihe parhaimpaan reaktioon ja vein koiran autoon odottamaan uutta vuoroa. Välissä oli monta muuta koiraa. Sitte mentiinki Annen navetan vintille hienoon keinoluolastoon. Tähän oltiin syksyllä vähän ketun hännän kans tutustuttu ja samoin tehtiin ensin nytki. Anne "syötti" Tinnin putkeen ja minä houkuttelin toisessa päässä hännän kans ja sieltä se sujahti ku pieni tykin kuula hännän kimppuun pienen pienen epäröinnin jälkeen. Sen jälkeen pistettiinki väli luukku kiinni ja päästettiin etsimään sitä kettua lyhyen matkan päästä. Ja sinne pölähti ja taas mesuttiin ketulle. Kettuhan on turvassa koiralta ristikon takana (ja koira ketulta) ettei vahinkoja pääse sattumaan. Tähän oli sitte hyvä lopettaa reeni, kun koira oli vielä hommassa täydessä vaudissa.  Mielenkiintoinen ja mukava kokemus ja oli hieno todeta miten ne koiralta löytyy ne ominaisuudet mitä rodulta halutaan. Tämän kokemuksen jälkeen heräs kyllä itselläkin uteliaisuus lajia kohtaan ihan kunnolla ja eiköhän tästä jatketa, katsotaan nyt sitte mitä se tuo tullessaan. Ainakin uusia haasteita mulle

Kiitos vielä Annelle tästäkin!!

Että semmosta tänne tällä erää. Talo hommista pitänee mainita, että lattiaki on nyt siihe malliin sulanu, että Jouni on sinne jo putkia vetäny ja siitä se pikkuhiljaa jatkuu niin että piakkoin saatais valettua lattia. Keittiö on käyty valmiiksi suunnittelemassa ja kunhan tässä vähän enempi aikaa alkaa löytyä, niin pitää alkaa muutaki materiaalia suunnittelemaan, että ties vaikka seki joskus sitte on valmis.

Nyt iltapuuhiin ja nukkumaan.