Taas on viikkoja vierähtäny ja onhan tässä kerinny taas tapahtuakki. Talo homma etenee pikkuhiljaa verkkaiseen tahtiin ja sen verran rohkea olin jo, että irtisanoin vuokrakämpän tähtäimessä, että kesäkuun alusta asuttais jo uudessa talossa. Saas nähdä millaiseen mylläkkään joudutaan. Eipä silti, hyvällä mallilla se alakaa jo olla. Seinät on maalattu lähes kaikki siltä osin ku on tarvis, ainoastaan eteinen on enää sutimatta. Keittiöpaketti on tullu jo asennusta odottelemaan ja lattioita on pesuhuoneen puolelta aloitettu jo laatoittelemaan. Pesuhuone ja sauna ovatkin jo ihan pikku silausta vaille valmiit. Kammarit on lattioita vaille valmiit. Olokkariin pittää vielä yks kerros maalia yhelle seinälle lisätä ja sitte ku ne alakaa olla valmiit, niin lattiat seuraa perässä. Että ehkäpä se suunnilleen valmistuu tässä kuukauen aikana, ku reippaana ollaan. Jenna on onneks ollu isoksi avuksi, maalaushommat onki minun ja Jennan käsialaa oikiastaan kokonaan. Eihä sitä oikiastaan tarvis ku wc-pöntön ja suihkun niin pärjäis jo pitkälle nykyselläänki

No joo se siitä raksa hommasta, alla jokune kuva tämän hetken tilanteesta.

Peshuone

Sauna

Jennan huone ja sen ite maalama puu.

vessa

keittiö vielä kaappeja vaille

villen huone

meiän makkari keittiön kalusteilla täytettynä.

Että sillä mallilla. Illat on siis tiiviisti mennynnä raksalla.

Eilen kuitenki vietettiin vähä Jennan 17v. synttäri päivää ja käytiin ajelmassa aamupäivästä Rantsilassa hevosia kattomassa. Ja voi elämä että sielä oli kommeita hevosia ja aivan yli suloisia aaseja ja muuleja. Ikään en oo nähny niin leppoisia hevosia ja niin kilttejä ja rauhallisia. Siellä ne käveleskeli pihalla kaikki elukat sekaisin, kävivät omia aikojaan tallissa mutkan ja tulivat mutkittelematta seurustelemaan vieraitten kans. Kukaa ei yrittänykkää purra taikka potkia tai muuta ikävää. Teki siis suuren vaikutuksen meikäläiseen, että tammat, varsat ja oriit siellä suuressa laumassa elivät leppoisaa elämää. Hevoset oli rodultaan lähinnä tinkereitä, pari ruotsin kylmäveristä, ranskalainen työhevonen, ja aivan älyttömän upea "jääkarhu" jonka rotua en nyt muista. Sitte oli erinäisiä sekoituksia.

Mentiin lähinnä tutustumaan ruotsalaisiin, mutta kyllä ne tinkerit teki niin suuren vaikutuksen että ei voi sanoin kuvata.

Saattaahan se olla että allaoleva "kesäyllätys" onpi jossai vaiheessa tulossa

Tässäpä jokunen kuva

Jennan synttärilahja, takana molempien tyttöjen isät

Pikku Myy, 6kk

Etualalla Muumi mamma, Myyn äippä.

Tätä ruotsalaista mentiin kattoon, mutta  mieli siis muuttui, niin kaunis ku tämäkin tamma on. Kaunis rakenne minun mielestä.

Tässä se siisti "jääkarhu"

Sopuisaa laumaa

uteliaita aaseja

upea ilmestys

ranskalainen työhevonen alla. Oli muute upea!!

Jatkampa nyt tätä tarinaa, ku taas oottelen että saa Jonten viedä jalkapallo treeneihin, sen jälkeen taas maalaus hommiin.

Koirista pitänee kans jokunen sana kirjoittaa. Käytiin siis Tinnin kans toissa lauantaina sielä kettutreeneissa. Olivat Tinnin toiset ahdinko / putki treenit tähän mennessä ja mitä teki Tinni? Oli kuin isompikin kettukoira, aivan siis mahtavasti surahti putkeen, etujaloilla "uiden" ja takajaloilla potkaisi sivuseinästä vauhtia ja mahoton rähinä ketulle, joka oli tietesti koirilta turvassa. On se uskomatonta mite se tuo vaisto herää vähän kuin itsestään. Ollaan yhteensä kettua käyty kattoon nyt neljä kertaa, pari ensimmäistä iha sillo nuorena alle vuoden vanhana ja nyt tämän vuoden puolella se alku vuodesta oli sitte syttyny asiaan. Oltiin nyt Ostyn treeneissä Haukkukeitaalla ja mukana oli katsomassa myös Tinnin isukin Maitomiehen Mustangin kasvattaja / omistaja. Nootiksi meille treenin jälkeen sanottiin, että seuraavaksi sitte kilpailevien ryhmään, turha enää jauhaa noita "pikkutreenejä" ku homma on hallussa. Ja tietesti meikä oli ylpeä pikku tirriäisestä. Nyt sitte vähä jännittää kuinka meiän Pesosen käy, ku se vapun aikaan muuttaa meille!!! Nooh kotioloissa se kyllä on niin enkeli, että jospa se älyäis punaisen ketun ja punaisen kissan eron Antaahan tuo Kake papukaijan ja Nepsu kaninki olla rauhassa (niin kauan ku kukaa ei provosoi tai Kake lennä

Sitte Nanan ja Nabun kans käytiin samalle viikonlopulle ne agilitykisat, menestys oli aika perinteinen, Nanalle vitonen ja hylky, Nabulle hylyt, jotka kyllä oli iha hyviä hylkyjä. Puoleen väliin me Nabun kans jo päästään iha asialliseen malliin, sitte sen kone lämpenee niin että meikä jää matkasta ja ku käskyt tulee myöhässä nii sehä on aika pian väärällä esteellä. Mutta kehuja saatiin, että alkaa näyttää jo ihan hyvältä meno verraten alkusyksyyä. Että kyllä on Aaltosen Mikko saaanu pikkuisen meikää potkittua persiille  Nanan kans meni jo ihan sujuvasti. Eka radan tosin yritin sitä ohjata taas niinku Nabua ja siitähä ei tuu mittää. Toisella radalla nyt sitte oli vähä huono tuuri ku kolmanneksi vipa rima tipahti huolimattomasta hypystä. Mutta siinä oli jo tekemisen meininkiä.

Tsitte Tanestaki vähä asiaa. Mulla meinaan on aika huippu ystävä, Tiihosen Tiina, joka on koko talven treenannu Sanni terrierin kans samassa ryhmässä Nanan ja Nabun kans. Sanni on Irlanninterrieri. Mainitsin Tiinalle alkukeväästä että haluaisko se kokeilla Tanen kanssa agilityä ja Tiina eka kerralla jäi asiaa miettiin ja seuraavalla kerralla kyseli että oonko ihan tosissaan, että sais Tanea treenata ja minähä että tottaha toki. Niinpäs Tiina sitte pisti Active Dogin alkeisryhmiin "anomusta" menemään ja nehän PÄÄSI sinne  Niinpäs Taneli kaneli pääsee seuraamaan isänsä jalanjälkiä Tiinan kanssa. Tosi hieno homma. On se vaan kiva ku on tuollaisia kavereita. Oma aika ku nyt on niin kortilla niin ei taho millää nuorisoa kunnolla ehtiä treenaan. Lissu mummeli on nyt sitte iha rokulissa, katotaan jos kesällä päästäis omilla esteillä vielä agiliitoa treenaan. Mutta nyt taas ne jalitsu treenit kutsuu, jotes tarinaa taas ku sitä kertyy.