No niin aikaa on taas menny sen verran viime kirjoituksesta, että eihä sitä muista puoliakaa mitä täällä on tapahtunu. Mutta jotaki turinoita.

Sen voi sanoa, että lunta ainaki on tullu, jo enempi ku tarpeeksi.Mutta niihä sitä vissiin koko Suomessa. Piha alkaa olla sen verran tukossa jo, että vanhalla Fergulla nyt just ja juuri saa pidettyä pihan seudun auki, mitää hevostelureittejä tms. ei sillä enää ajella, ku puuttuu linkoa ja kunnon kettingit. Mutta koirilla kyllä (ja mulla) pysyy kyllä kunto kohillaan ku tuolla umpihangessa päivittäin pahnataan. Oikeastaan jo meinaa lihakset olla pahasti jumeksessa ku niin raskasta tuo lenkkeily.

Koirien kans ei siis edelleenkää sen isompia oo tehty ku lenkkeilty. Hukalle oon sillo tällö pikkuisen tottiksen alkeita ottanu ja aina totean, että no vitsi vie, tästähä saattais toko koira tulla ku pikkuisen kehtais alkaa vaivaa näkemään. Tosi nopiasti oppii ja älliäki sillä on sillee keskivertoa enempi Ei me vieläkää sen kummempia oo reenattu, ku sivulle tuloa, seuraamisen liikkeelle lähtöä (yks askel) istua osaa, maahan menon alkeita ja luoksetuloa iha sillee normi lenkillä. Noutoa nyt eri tavaroilla, joita se muutoinki kantelee niinkuin Nabu (luulevat olevansa noutajia). Pari kertaa ollaan sen kans tuolla kylänpinnassa käyty ja täytyy sanoa, että on se reppana melkoisen landepaakku. Sillehä on kaikki yhtä ihmeellistä ympärillä, kuin olis lapsi joka eka kertaa huvipuistossa  Kyllä se silti avoimin mielin asioihin suhtautuu, vaikka hämmennys on aika suuri. Ihmiset vähä ihmetyttää ku niitä on siellä niin paljon, vähä samaan tyyliin käyttäytyy kuin sillo yhessä väliin täällä kotona. Eli kiinnostaa kovasti, mutta pikkuisen epäilevällä mielellä. Kotosalla se suhtautuu ihmsiin jo ihan normaalisti. Menee ihan ovelle häntä heiluen ja tuttavuutta tekemään. Joteska tässäpä nyt sitte hyvä esimerkki, että kyllä se vaan pienestä pittäen kannattaa koiraa tuolla maalikylillä käyttää vaikka kuin tuntuu että no kerkiää sitä. Noh kyllä minä ite ihan luottavaisin mielin oon tuonki suhteen, pikkuisen enempi täytyy vaan alkaa tuolla kylillä kulkea, niin eiköhän se siitä ku hoksaa että ei se äippäkää niitä kummosina pidä. Että se näitä lande elämän varjopuolia, vaatii vähä enempi viitseliäisyyttä pennun suhteen. Alla kuva "jöröjukasta" mää en käsitä miksi minun kaikille koirille tulee nuo "rupeli korvat" Liimaus intoa mullei oo oikeen vieläkää.

Tallissa Hukka on kuin kotonaan, ei siellä mikää pelota eikä jännitä, päinvastoin. Onhan se jopa Tanen ja Nabun kaverina leikisti lampaitaki paimentanu. Ollaan nyt iha useampi kerta poikien kanssa reenattu lampailla. Kiitos Rokan Annan joka kävi meitä täällä vähä opastelemassa samalla ku kävi Nabua kattoon. Näytti meille käytännössä vähä juttuja ja siitä minä sitte itekseni oon alkanu kehittelemään versioita. Ja kyllä tämän aamun perusteella ainaki Nabulla alkaa hommasta olla hajua iha kuten minullaki. Se jopa alkaa näyttää siltä että tehdään töitä yhessä. Meikäki alkaa pikkuhiljaa osata ennakoida Nabun pyrähdyksiä, lampaitten kulkua jne. Alkuun ku se jarru olin minä, joka ei meinannu millää älytä kaikkia osia yhtäaikaa ja täytyy sanoa, että välissä on koirat ollu viisaampia ku minä  Mutta että etiäpäin mennään ja nyt ku kelit on sellaisia että lampaita voi ulkoiluttaa, niin reenaillaan aina ku mahis. Itseasiassa on tullu tehtyä huomio, että jos Nabu on saanu paimentaa lampaita ennen agility treenejä, niin treenit on  menny sata kertaa paremmin kuin että jos ei olis mitää tehty. Koiruus jopa pysyy käsissä ja kuuntelee minun ohjeita!!! Että tuota täytyy sitte soveltaa kunhan seuraaviin kisoihin mennään..Nii ja Taneaki täytyy kehua, se on aina vieny sitte sisälle lampaat iltapäivästä ku Nabu on ne vieny eka ulos. Tane on sellainen helpommin ohjattava, tosin sitä omaa tahtoa löytyy sieltäki, mutta sillee "keveämpi" ku Nabu. Nii ja kävihän meillä sellainen pikku kämmiki noitte paimennus hommien suhteen. Nämä minun vanhemmat lampaat on varsinaisia hmm pässejä, eivät taho millää koiraa totella ja koira joutuu tosi kovasti ottaan että liikettä tulee. Alkuun menivät iha minne lystäs. Ja niihä siinä sitte kävi että tollot juoksi hepo aitaukseen ja niihä siinä sitte kävi että Moona potkasta jymäytti Ainoa masuun ja lopputulos oli sellainen että Aino piti lopettaa. Jotai oli menny masusta rikki. Noh eipä siinä, koirat sai sitte luita pakkaseen, ihmis lihaksi siitä ei ollu. No nyttemmin oon viisastunu että pikku pässit kuljetan erikseen ja kaks vanhinta erikseen, niin homma huilaa. Että sellaista puuhastelua. Alla kuvajainen koko koira kööristä kuukausi sitte.

Tane ja Nabu, kuin kaks marjaa

Lissu melko tarkkaan 9,5v kuvassa

Mitäpäs sitä muuta....niin onhan meille toki perheenlisäystäki taasen tullu. En muista nyt mainitsinko, että meille tuossa kuukausi sitte muutti pari jättikani tyttöä, Jippu ja Ruska. Isoja tyttöjä, varmaan lähemmäs 8kg painavat...melkein pitäsi punnita. Tytöt on tallissa irrallaan ja kyllä siinä parsoniki kaks kertaa mietti että onkohan nuo saalista vai mitä, ku kanekset on melkeimpä kaks kertaa tullainen pikku parsoni (Ö No turvallisuus syistä parsoni ei tallissa kuljeksi irrallaan. Kanit ku on niin tolloja, että tulevat kattoon koiraa!!! Kisuli pesosen kanssa leikkivät etenkin viikonloppuisin ku pidän siivouspäivää tallissa ja ovi on auki. Kisuli tulee aina latoon leikkimään Jipun ja Ruskan kans, myöskin Bamse puppeli usein mukana. Bamse parka on ihan rakastunu jätteihin, kovasti yrittää vikitellä, mutta aika mahdoton tehtävä taitaa "se" homma olla ku Bamsen koko tyttöjen korvien mittaa... Bamsesta muute tuli 4viikkoa sitte isä, Nepsu teki kaksi poikasta, jotka nyt ovat yli suloisia pienoisia. Ulkonäöltään hermeliinejä kuten äiteensä, mutta väreiltään toinen isäänsä muistuttava ja toinen äitiään. Poikaset olis tarkoitus sitte myydä, enempää me ei kaneja tarvita tähän hätään. Alla kuva Ruskasta ja Jipusta

Niin ja muuttihan meille marsuki. Meille tuli yhdeltä mummolta ensin sellainen nuori marsu, jolle sitte kävi parsonin hammas  Suloinen pikkuin Tupsu ehti meillä vajaan viikon olla, väliaikais häkissään. Sattui vain niin huono mäihä, että ovi oli jääny Jennan huoneeseen auki ja Tinni sattu sen huomaamaan, ei ollu ku sekunnin juttu, ku Tupsu oli entinen.. Noh mummolla oli marsuja vieläkin etsimässä kotia, vähensi niitä oman huonon kunnon vuoksi, jotes meille tuli sitte pitkäkarvainen Marseille tyttö. Tai mikä se nyt lie nimi, mutta tuollee sitä puhutellaan. Nyt on sitte turvallinen häkki tyttösellä. Tinni tietty on hyvinki siitä kiinnostunu, etenki ku on nyt kolunnu oikeita kettuluolia. Jouni on sen kans käyny nyt usiasti pesiä kiertämässä, mutta vielä ei oo tärpänny. Yhtä pääsi haukkumaan mutta ei sitä sieltä ulos saatu. Menee siis epäröimättä oikean ketun luolaan. Kake papukaijallekki meinas käyä huonosti ku Tinni oli mettäreissulta fiiliksissään. Kake parka ei osannu varoa ku häkki oli eri paikassa ja koiruus sai sen ilmalennosta kiinni. Saatiin kake irrotettua ja kolmesti nappas Tinni sen vielä suuhunsa ennen ku saatiin se siitä häkkiin!!! Ei onneksi saanu kunnoon otetta, vain pyrstöstä ku Kake parka raakku hädissään. Sen illan oli Kake nuutunu ja höyheniä lähti paljon, mutta nyt laulaa entiseen malliin. Alla olevassa kuvassa Tallin elukat viime viikonlopun siivouspäivänä. Kaikki sulassa sovussa touhuamassa (Ö

Että semmoista tässä kevättä odotellessa. Nytte lähtee jatkamaan hommia. Kohta sieltä hiihtolomalaiset tullee kottiin, jotes ruuan laitto odottaa. Kuulumisia ja kuvajaisia taas mahollisimman pian.

Niinpä se taas kuukausi vaihtui ja kovaa vauhtia kevättä kohti mennään. Meillä on ainaki nuo talli elukat iha jo kevät hurmoksessa. Kanoissa näyttäis nyt olevan Vuokko seuraavana joka aikoo kokeilla onnistuuko hautominen. Irmeli onnistui seitsemästä munasta tipuseksi asti hautomaan kaksi suloista pientä palleroa. Ensikertalaisella ei varmaan kääntely tai jotain oo onnistunu ku tulos ei tuon suurempi, mutta ihan hyvä vain, ku ei tuota tilaakaa sisällä niin hirveästi oo että mahottomia määriä tarvis lisää tulla. On ollu aivan ihana seurata, miten hienosti se on hoitanut lapsosiaan. Pienoiset nokkii äiteen perässä murusia maasta ja sitte ku palelee, niin Irmeli äiti ottaa siipiensä suojaan pienoiset lämmittelemään. Siellä ne heinäkuopassa äiteen alla piipertää. Ja mitenkä hienosti koko "suku" ne on ottanu vastaan. Kaikki kanat ja kukko ovat vain uteliaina ottaaneet pienoiset vastaan. Että kyllä maatiaskanalla vielä on vaistot tallella  niinkuin pitääkin. Pitäsi muistaa jokunen videon pätkä ottaa tuolta kanalasta talteen..

Siinäpä ne pienet piipertäjät iha parin päivän ikäisinä. Nytten jo taapertavat lattialla.

Sittehä me haettiin ne pukki pojat Kiki ja Niko lainaan vuohi tyttöjä varten. Nuorikot Maisa ja Meisi ihastuivat hurmuri poika Nikoon iha muutamassa päivässä niin, että alkoivat huudella "tapaamis halukkuutta". Molemmat tyttöset on nyttemmin jo vierailut Nikon karsinassa käyneet ja jos tärppäs "mini pukilla" hommat, niin kesäkuun lopulla sieltä sitte tulis pikku kilejä. Hilima ei vielä oo "sillä mielellä" ollu, katsotaan sitte ku aika tulee, että laitetaanko se Nikon vai Kikin kans. Jospa meikä sitte syksyllä olis vähä valistuneempi noitten lypsyhommien kanssa

Ja eilettäin kävi sitte se eläinlääkäri klinikalta ultraamassa Rauhan. Ja hyvältä näytti, kuulemma oikeen hyvältä Sen verran pitkällä odotus jo on, että varsa on kuulemma laskeutunut jo kohdun pohjalle, jotes ihan niin syvälle ultra ei ylettynyt, että varsa oltaisiin nähty. Mutta kohdussa oli nestettä siihen malliin kertynyt ja muutoinkin kaikki merkit viittasi siihen, että Rauha on kantava, jotes mukavia uutisia siltäkin saralta. Tosin hevosen tiineys kestää 11kk, joten pitkä aika tässä vielä on jännitettävää, että päästään loppuun saakka. Rauha astuettiin 7.11. joten mahdollinen varsominen olis vasta tuolla lokakuun puolella. Toivotaan nyt että kaikki menis loppuun saakka hyvin. Tässä pari linkkiä, mistä löytyy tiedot isästä ja emästä:

Johtis: http://www.sukuposti.net/sukutietokanta.php?Numero=3273

Rauha: http://www.sukuposti.net/sukutietokanta.php?Numero=14329

Muutoin täällä ei ihmeellisempiä, PAITSI että pakko mainita, että Sylvi sylperö, Nabun ja Lissun pieni tyttönen otti viime sunnuntaina nolla voiton Oulussa agilityssa ja siirtyivät kakkos luokkaan. Mahtavaa tytöt, kyllä nyt isi on kade, ku jäi tyttärensä jälkeen  Noh me tullaan perässä!! Samassa kisassa oli Wendy omistajineen iha eka kisoissaan molemmat ja olivat myös saaneet hienosti nolla tuloksen samaisissa kisoissa. Onnea molemmille koirakoille, ootte kyllä huippuja!! Nabun kans ei harmi kyllä kiireitten vuoksi päästy tuonne kisaan, mutta tässä kuussa olis taas tarkoitus startata, katotaan nyt ennemmin vaiko myöhemmin. Nanan kans olis myös hauska kisata pentu tauon jälkeen, mutta katsotaan mikä on tilanne. Ehkä yritän eka Nabun saada kakkosiin, niin vois molempien kans samassa startissa kisata. Jees, vaan nyt pittää lähteä talliin, jotta ehtii sinne pentukerhoon, jotes kuulumisia taas seuraavalla kerralla.

Siinä se on kohta tammikuuki menny iha huomaamatta. Pikkuhiljaa alkaa valoaki näkyä kunnolla päivisin. Mittää ihmeellisempää ei nyt oo tapahtunu, sitä arkea pyöritelty.

Irmeli kana hautoo vielä munasiaan, nyt alkuviikosta pitäsi piipittäjiä alkaa ilmestyä jos sieltä jotakin on tulossa. Tänään en oo nähny irmelin poistuvan pesästä, jotes ei tietoa, joko siellä joku asukki on, mutta eiköhän se iltapalalle taas tuu kukluttamaan.

Ankoille laitoin isomman vesi astian ja pikkuisen ne oli onnellisia ku pääsivät kunnolla sukeltamaan...tosin sotkuki oli sen mukaista, mutta jotaki hauskaa niillekki talvipäiville.

Lampailla kaikki ennallaan, mutta vuohi tytöt saivat eilettäin kaksi komeaa sulhoa pariksi kuukaudeksi vierailulle, jos vaikka tytöt innostuis pieniä suunnittelemaan. Niillä oli joulu loman aikoihin "ne" päivät, jotes kohta taas päkätys alkaa. Saas nyt nähdä onnistuuko Niko tai Kiki pukki sitte "pökkäämään", pojat meinaan on tosi suloisen pieniä. Ja aivan mahtavan luonteisia kilttejä poikia. Tehtiin pojille oma karsina tallin perälle, että säilyy sopu ja rauha tallissa. Niko on jo kovasti vikitellyt tyttöjä, mutta toistaiseksi tytöt on vaan vilkuilleet että jaahas, tuollaisia poikia  Nämä pojat tosiaan hajin eilen lainaksi naapuri kunnasta, ku se minun lypsy homma meni iha hänekseen. Hilima meinaan oli kuin olikin vierottanu isot tyttönsä jo aikaa sitte ja tisulit oli iha kuivat ku menin niitä koplaamaan. Pikkuisen meinas huvittaa, ku oikeen hyvät eväät ja systeemit järkkäsin että nyt Hilima aletaan pullamaidot hommaamaan, niin eihä niitä tissejä löytyny sitte ollenkaa Joteska piti nyt sitte hankki pukki, jotta saahaan tytöt toivon mukaan tiineeksi ja sitte kilistelyjen jälkeen päästäis kokeileen taas lypsy hommia. Että kerkiää tässä nyt sitte jotai muuta hommaa keksiä välliin. Lehmäki olis oikeastaan kiva, mutta ei nyt kyllä millää mahu talliin

Heposet on saanu ellää iha joutoelämää ku pakkasia on riittäny. Sillo joululoman aikaan kävin yhesti Rauhalla ratsastamassa ja Moonalla ajettiin kärryllä, mutta enempiä ei oo sitte keritty tai on ollu niin kylmä että ei vaan oo viittiny. Mutta eiköhän tässä vielä kelejä tule.

Koiruleitten kans on vielä otettu lähinnä lenkkeilyn kannalta. Hukka nyt opettelee elämän perus asioita ja siinä sivussa vahingossa jotai muuta pientä. Kovasti se on reipastunu vieraitten ihmisten suhteen ja ihan vain sillä tyylillä että vieraat ei kiinnitä siihe juurikaan mitään huomiota ennen kuin se itse tulee katsomaan. Toinen hyväksi todettu asia on että kun vieraita tulee ja se selvästi on menossa kattoon ketä tulee, niin sanoo vaan vieraille ettei kato sitä suoraa vaan ohi ja ei sitte sen kummemmin tyrkytää itseään tykö vaan antaa pennun tulla rauhassa kattoon. Jos ihminen osaa "käyttäytyä" oikein niin sen jälkeen ei ole mitään ongelmaa. Kova tuijotus, kumara asento ja "hampaat irvessä" oleva naama (eli hymy naama) saa tuollaisen pidättyväiseen taipuvaisen pennun heti epäluuloiseksi. Että kyllä vaan ausseissa löytyy noita alkukantaisia "susimaisia" piirteitä joissakin yksilöissä edelleen tosi voimakkaasti. Ei siis edelleenkään joka "tytön ja pojan" koira, niinkuin välillä annetaan ymmärtää. Paha vaan, kun yleensä näitä tapauksia ei nykyään ymmärretä oikein. Yleensä saa kuulla kommenttia, että "onko se arka?" Sanon siihen, että ei, vaan pidättyväinen. Minun mielestä arka koira pelkää kaikkea jossai määrin, mutta Hukka on edelleen tosi reipas muuten ja toisten koirien kanssa käyttäytyy tosi luontevasti ja väittäisin että juuri siksi kun toinen koira ymmärtää koiraa Noh siinä sillee lyhyesti Hukka pojasta. Suloinen tyyppi, oikia äipän lellikki. Alla kuva sinisilmästä viime viikolla, Tinni siellä taustalla töröttää.

Hukalla kävi täällä sisko likka viime viikolla taas kyläilemässä. Iita ja Petra kävi bortsupoikien Mikin ja Leevin kanssa.Alla kuva fiksuista sisaruksista.

Perjantaina ku oli niin sievä ilma, otin koirista kuvia, mutta eipä niistä kunnollisia saanu, ku itellä jääty kädet ja taas loppu patterit kamerasta. -24 oli tuolloin pakkasta, mutta eipä tuo koiria hidastanu.. Samaan kuvaan niitä ei taas oikeen millää saanu.

Vähä niinku "viimeinen pari uunista ulos" ku Nabu ja Tane seisoo ku peilikuvat tuossa ku vahtaavat hevosia.

Lissu (9,5v) ja Tane perässä 1.8v. Ei mummoa vielä ikä paina sitte yhtää.

Isukki Nabu ja poikansa Hukka

Siinä pieni "uusio perhe" kuva, Nana ja Nabu poikansa Hukan kera ja sekä Hukan isovelipuoli Tane

Niin ja loppuun vielä "tuloksia" Käytiin meinaan taas pitkästä aikaa Nabun kanssa agility kisoissa. Tällä kertaa Kemin pakkasrallissa. Kolme starttia mentiin ja lopputulos kaksi hylkyä ja viimeisestä startista 10, pari "kieltoa" tai oikeammin ohi ajautumista, ku meikä vaan on liian hidas edelleen. Mutta kuulemma se viimeinen näytti jo ihan hyvältä, joten ehkä se siitä, ku nyt päästiin alkuvuodesta kunnolla ratoja treenaan uuteen Active Dogin halliin. Olis se vaan onni, ku pääsis ees kaks kertaa viikossa treenaan, se tekis jo paljon meiänki kehitykselle. Mutta taitaa jäähä haaveeksi ennen kesä kelejä. Mutta kontaktit meni edelleen hyvin Nabulla, ne se onneksi on sisäistäny hyvin. Kepit sujui myös nyt mallikkaasti, se vauhti vaan on niin kova että se jarru on mulla vielä vähä hukassa sen kans, siihe ku Nabu luulee välillä tietävänsa ne radat paremmin ku minä.. Mutta mukavaa oli sitte loppujen lopuksi taasen, vaikka eka radan jälkeen meinas ärsyttää. Noh seuraavat kisat ehkä nyt helmikuussa ja kevättä kohti olis tahtia tarkoitus kiristää. Sitä kisakokemustahan tässä taas molemmat tarvitaan.

Niin ja terveystuloksista mainittakoon, että Tanen lonkat lausuttiin kennelliitossa B/B:ksi ,ja kyynäret puhtaat 0/0, silmäthän todettiin jo aiemmin terveeksi. Jotes se palli vain tuolta huumori hemmolta puuttui. Mutta sehä ei sitä hidasta, nytki on Tiinan kanssa treeneissä ja luulempa että lujaa mennee

Loppuun vielä kuva kaveruksista päiväunilla.

Siinäpä ne tais tärkeimmät. Lisää taas ku kerkiää.

No niin lomat on lusittu ja arki taas alkaa. Mutta ehdin minä tuossa jonku kuvan tallieläjistä ottaa viime viikonloppuna. Ärsyttävää vaan ku nuo pakkaset on taas ollu koko ajan ihan älyttömät, niin eihän ne patterit ja sormet kestäny kovin pitkään ulkoilmassa räpsiä. Tallissa nyt just ja juuri on näinki kovalla ku -30.4 asteen pakkasessa plussan puolella mutta kyllä ne silti näpit jäätyy. Pittää laitella sitte lissää kuvia, ku taas kelit sallii.

Jos aloittas kanasista. Meillä nuo kanat vissiin elää jo kevättä tai sitte niille muuten vaan on jokin "vauvakuume" iskeny, tai ainaki Irmelille. Meinaan Irmeli on eilisestä asti nököttäny pesässä ja mukamas hautoo. Kökötti se siellä jo viikonloppuna, mutta minä ajattelematon keräilin munat vaan pois, ku siivosin kunnolla koko "kanalan". Nyt on sitte annettu olla ja tänä aamuna ku Irmeli just ja juuri maltto tulla syömään, niin näky 5 munaa olevan haudonnassa. Irmeli hautoo sitte muittenki edestä, koska eihä se millää ite noita viittä oo vuorokaudessa tehny  Siinä voi olla sitte niinku jokaiselta tytöltä yks muna tai sitte kaks Irmelin ja loput muitten. Mutta saapa nähdä hautooko loppuun saakka. Kolmisen viikkoa siinä menee ku tipuset pitäs kuoriutua, jotes jännityksellä nyt sitte seurataan kuis käy. Alla jokunen kuva kanasista kukkonsa kera.

Siinäpä viimeviikonlopun yks muna pesässä, tuossa samaisessa pesässä Irmeli nyt hautoo. Tuo muna on jo syöty poies. On muute eri maukkaita!!

Siinäpä kukko Late oikealla, sen vieressä Ruusa, vaalea kana on Vuokko ja sen takana on Irmeli. Hukka oli tallikoirana mukana, kyttäilee ihan lupaavasti (paimenkoira mielessä) kanasia.

Siinä on Helmi, nuorin joukosta seinällä olevien pesien luona. Jouni on tehny Jonten kans hienot portaat sinne pesille.

Sitte Lilja "linssilude" etualalla. Siitä ei saanu sitte millää kuvaa ku on koko ajan linssissä, vähä liian kesyjä alkavat olla ku syliin tunkevat. Lilja on lisäksi huvittava, kutulee aina kengistä lumet nokkimaan, ku menee kanalan puolelle. Tuo tumma kananen on se Irmeli joka nyt hautoo.

Sitte puppelit Bamse ja Nepsu. Niillä on häkki omana turva- ja ruokapaikkana , häkin ovi tosin pääsääntöisesti on auki, jotes juoksentelevat vapaana tallissa. Meikä oli kuvitellu että Bamse on tyttö, ku ei oo poikasia näkyny aiemmin. Ei kyllä ollu tarkoitus teettääkkää, mutta niinpä tässä yllätys oli jouluaattona suuri, ku ankkojen pesästä löyty pienen pieni kolo jossa oli kaks kuollutta karvatonta pikku pupua )-: Nepsu on jo ensisynnyttäjäksi viisampien mukaan turhan vanha, täyttää huhtikuussa 3v. jotes olisi voinut käydä huonostikki synnytyksessä. Mutta hyvin oli selviytynu, oikeaoppisesti pesän tehny, mutta luulen että ankat on sitte ajanu poissa niitte pesästä ja ehkä tappaneet poikaset tai sitte Nepsu ei oo osannu hoitaa. Poikasten vieressä se kyllä oli, mutta tiedäpä sitte. Ikänä en oo nähny että ne Bamsen kans olis sellaisia hommia ku vauvoja suunnitellu, Bamse vissiin on "ujo" sulho tai sitte suht herrasmies, ku ei koko aikaa Nepsun kimpussa hypi. Nytki ne vaan on kavereita ja hoitelevat toisiaan, enkä edelleenkää ole nähny niitte "semmosia" juttuja harrastelevan. Luppis on siis Bamse, se on kääpiö risteytys, luppakorvaa ja jotai muuta, Nepsu on hermeliini.

Ja siinä tallikoira Hukka (-: Seuraa kaiken mitä tallissa hommailen. Maistelee välillä eri sortin kakkoja ja tulee perässä jopa ankkalaan. Reipas penska tallihommissa, mutta on se edelleen erillainen pentu ku mitä mulla muut on ollu (sidiä lukuunottamatta) Selvästi pidättyväinen vieraita kohtaan, menee aina jonkin aikaa ku tulee vieraita moikkaamaan, saattaa jopa murista sohvan takaa eka, mutta kun antaa sen rauhassa olla eikä hättyyttele eikä enempiä kiinnitä kukaa siihe huomiota, niin jonkin ajan päästä tulee sitte ite tutustumaan vieraisiin. On vaan näköjääs sellainen penska ettei pahemmin vieraista välitä, mutta omat ihmiset on huippuja. Ja fiksu se on, se melkein jo täydellisesti tuo oman kupin syönnin jälkeen mulle, että jos vaikka sais lisää (-: Iha ku Nana äippä, joka 3kk ikäisenä toi kaikkien kupit ja kerjäsi aina vaan lisää. Lisäksi Hukka osaa hienosti istua ja pyytää katseella lupaa, ennen kuin saa ruuan. Tämänki oppi aivan uskomattoman helposti. Suht rauhallinen pentu, tosin taitaa Tinnin kanssa purkaa enimmät energiat. Pissa kakka jutut pääasiassa tekee ulos, joitakin vahinkoja välillä sattuu. Yöt nukkuu Jennan vieressä tai sängynalla. Hukka pesue tulee perjantaina jo 11 viikkoa, jotes matolääkkeet ja rokotus olis piakkoin ajankohtaisia. Painoa suurinpiirtein 6kg tällä hetkellä ja parsonin kokoinen alkaa olla eli jotain 33cm.

Ja seuraavana vuorossa pässipojat Mauno taaempana (minun uus pässi joka tuli syksyllä, puhdas kainuun harmaa) Ja omia "kasvatteja" Bingo poika, sehä on kainuunharmaan ja suomenlampaan sekoitus.

Ja etumaisena Bertti, sen vieressä Bongo ja takana taas Mauno. Pässit on siis kaikki nyt samassa karsinassa, tytöt on vuohien kanssa toisessa karsinassa. niistä nyt ei onnistunu kuvat, joten niistä sitte toisella kertaa. Pässipoikia (Bingo, Bena ja Bongo) olis tarkoitus sitte joko myydä tai pistää kevällä / syksyllä pakkaseen. Mukavia poikia, että jos joku innostuu lemmikki lampaasta, niin täällä olis kesyjä poikia (Ö sääli niitä olis pakkaseen pistää. Mauno jatkaa meillä "siitospässinä".

Ja siinä uteliaat ankat, keskellä Lassi ja vasemmalla Lempi taaempana vähä ujompi Laila. Neki on lemmenleikkejä aloitellu, saas nähdä millo ne sitte alkaa munimaan.

Löyty yks osasta "tytöistä", kuvassa vasemmalta Anni, Maisa ja Meisi.

Talli ulkoovelta päin. Oikealla eka "kanala", sitte pässit, ankat ja vuohet ja uuhet. Vasemmalla puolen on eka "tallikamari" joka on lämmin tila, mistä saa veden ja sohvaki jo löytyy, sitte Rauha ja perimmäinen karsina Moonan. Tyroksilla on peitetty tuo toinen ulko-ovi, ku ei oo saatu siihe vielä ovea.

Moona ja Rauha kirpakkanan pakkaspäivänä ulkona. Kuin "siskokset" kaveruksia. Rauhalle pitäs se ultra tilata, että näkis olisko kantava. Astutuksesta on nyt tulevana lauantaina 9 viikkoa ja kiimoja ei oo näkyny. Hevosella on noin 3 viikon välein kiima, tosin talvitaukojaki usein saattavat pitää.

Aurinkoki näyttäyty, ei se korkialla vielä puolenpäivän aikaan näy.. Tyhjä lammas aitaus ja sen takana lumen alla oleva agility / treeni kenttä. Tulis nyt kelejä että pääsis jotai sinnekki puuhaan.

Että semmoista, paljon on edelleen tekemistä monessa asiassa, mutta pikkuhiljaa ajan kanssa, kaikkea ei millää kerralla ehi. Nytte on lähettävä tallihommiin, tarkoitus olis kokeilla lypsää Hilimaa nytte. Laitoin sen aamulla pässien kanssa samaan,  erilleen Maisasta ja Meisistä, jotka edelleen on imeneet sen tyhjäksi. Maisa ja Meisi on jo kohta 9kk vanhoja, jotes ehkä aika vierottua jo. Vois viiää tyttöset siskon pukin luo kylään jossai vaiheessa niin sais lypsäviä lisää (Ö

Ai niin ja ennen ku lopetan, niin pakko mainita että Sylvi, Nabun ja Lissun tyttönen on tänään voittanu hienosti nollalla 40 koirakon joukossa agiliidossa, kovaa on menny ku bortsutki on jääny taa (Ö Onnea tyttösille kauhiasti, taitavat pian kakkosissa liidellä..

Mutta nyt hommiin, lisää taas sitte toiste.

Kaikilla kasvattieni omistajille koirineen sekä ystäville, sukulaisille ja muille tutuille. Pikku tonttuna kuvassa toimii meille kotiin jäänyt Hukka poika (Ghosteye's Ghost Wolf).

Muutama sananen joulua edeltävistä tapahtumista. Pentuset siis ovat lähteneet kaikki nyt maailmalle seikkailemaan. Hyvät kodit saivat jälleen kerran pienokaiset. Onnea kaikille elämän taipaleelle ja mukavia hetkiä uusille ihmisille pikku riiviöitten parissa. Kuvajaisia pennuista viimeiseltä viikolta löytyy täältä http://picasaweb.google.fi/marjo.ratilainen/TosiPienet_480 Vanha kamerani alkaa jo vedellä viimeisiään, joten viimoiset kuvat pennuista on ottanut Sami Varjo, ei  mitään tälläys kuvia mutta hyviä äxöni kuvia pennuista hommissaan  

Parsonin pennut muuttivat kaikki Ouluun, joteska näjemmä varmasti Tinnin kanssa näitä pikku riiviöitä useamminkin. Nanan penskoista Nukan perästä muuttivat järjestyksessä Iita (Ghost Ice) blue merle narttu Ouluun ystäväni Petra Laukkaselle sijoitukseen, sitte muutti Eetu (Ghost Knight) Anna-Mari Aholan ja Antti Mikkosen luo Jääliin, sitte lähti Kajo (Ghost Buster) Tyrnävälle Johanna Kämäräisen sekä Ollin ja Oliveri pojan luokse. Ja lauantai aamuna muutti sitte Indi (Ghost Indigo) Inkeri Haapamäen luokse Kausalaan ja lauantaina lähti myös Mango (Ghost Cayenne) Amanda Hoolin luokse Tornioon ja sunnuntaina sitte Minni (Ghost Onyx) muutti Heidi Kämäräisen perheeseen Kuusamoon. Uusia kuvia yritän sitte saada pennuista laitettua tänne kunhan niitä alkaa tulemaan. Hukka poika jäi sitte tänne meiän "riesaksi", kun ei nyt sen erikoiselle luonteenpiirteelle tuntunut löytyvän sopivaa kotia. Jostaki syystä me sitte kyllä ihastuttiin koko porukka siihen ja tultiinpa sitte siihen tulokseen että jääköön tänne.Hukka on täällä kotosalla niiiiin lellikki, oikia sylivauva ja vaikuttaa niin aikuiselta "pikkuvanhalta" pennulta, mutta selvästi pidättyväisempi kuin toiset pennut ja sen verran "isoa poikaa" esitti jo 5 viikon vanhana, että varmaan sieltä Sidi vaarin piirteitä ainakin tulee esiin ja paljon Pommi velipuolen itsenäisiä piirteitä, nähtäväksi nyt sitte jää mihin suuntaan tuosta muokkaantuu. Sen verran iso lauma täällä sitä on kasvattamassa, että ei se ainakaan kovin nopeasti korkealle kapua

Sitte muista uutisista mainittakoon, että Enkin ja Voysin penskat ehtivät täyttää tuossa pari viikkoa sitte 1v, komea katras on penskoista kasvanu. Kiitokset vielä tätäkin kautta F-pentujen ihmisille upeasta kalenterista jossa kuvamalleina ovat F-pennut eri ikäisinä.

Niin ja reipas viikko sitte käytiin Taneli Kanelilta poistattamassa ne pallerot jalkovälistä. Toinen hyvin kehittynyt pallukka löytyi vatsaontelosta, mikäs lie sitte syynä, ettei löytäny oikeaa reittiä oikealle paikalleen. Pikkuisen se tietesti harmittaa, ku samalla otettujen kuvien perusteella vaikuttais, ettäTane on luustoltaankin terve kaveri. Kennelliitto nyt sanoo sen lopullisen lausunnon, mutta jokatapauksessa hyvältä näytti. Siinä olis saattanu hyvinki olla hyvä jalostukoira myöhemmin, on sillä sen verran mukava luonne, mutta eipä se muutoin koirulia huononna vaikka noita hommia ei pääsekkää hoitamaan.

Muutoimpa täällä ei suureellisempia uutisia tälle erää. Tänään oon laiskotellu viimeisen vuoden edestä. Sattu niin hyvä mäihä, että lykkäs aaton perään - 29.2  asteen pakkaset, jotes ei oo tarvinnu liikkua kotoa mihinkää, jotes nyt sitte on saanu levätä. Aamulla käväisin koirien kanssa vajaan tunnin lenkin aamutallin päälle ja loppu ajan oon löhönny sisällä. Pitänee sitte iltatallin perään käyä vielä pikkulenkki että saa koirat purkaa paineitaan ja samalla sulatella kinkkua ja muuta moskaa. Kuvia tässä olis tarkoitus talli eläjistä ja tietysti muustakin ottaa nyt enempiki, ku joulupukki oli muistanu minuaki ja toi vähän paremman kameran..nyt pittää vaan opetella käyttämään. Palaamisiin siis.

Niin se vaan tuo aika on päässy vierimään huimaa vauhtia. Pentuset alkaa olla siinä iässä että kohta muuttavat uusiin koteihin, itseasiassa Wippe, nykyiseltä uudelta nimeltään Nuka lähtikin jo uuteen kotiin lauantaina. Nuka muutti Tampereen lähistölle Tarja Puputin perheeseen samojedi Mintun ja vanhemman aussie nartun Lakun iloksi / kauhuksi. Hyvin oli kuulemma pentunen matkan nukkunu, alkumatkasta vähän itkeny ja eka pysähdyksen jälkeen, mutta muutoin vedelly hirsiä. Kotosallakin oli kuulemma reipas ollu ja vanhemmat koirulit mukavasti ottanu kaverin vastaan. Nyt ei voi muuta kuin toivottaa pienelle suloiselle onnea matkan varrelle ja toivottavasti nähdään usein. Kiitokset Puputin perheelle, kun jaksoivat ajella täällä saakka kahteen kertaan. Eka katsomassa viikko sitten pentuja ja sitten vielä hakureissulla. Kiitos myös hyvän kodin tarjoamisesta reippaalle aussie tytön alulle.

Tässäpä Nuka vielä edellisenä iltana tallissa vierailulla

Mutta aloitellaampa alusta. Viime viikon maanantaina eli viikko sitten pennut kävivät eläilääkärissä silmäpeilauksessa perinteisesti Kaisa Wickströmin luona. Hyvältähän ne silmät näytti, mutta jostain syystä tuo iris coloboman varjo seuraa edelleen, vaikka väliin sitä ei oo ilmennytkään. Riskihän toki on tiedossa ja olemassa, mutta jälleen se harmitti, kun Nanan edelliset pennut kuitenkin olivat puhtaita, samoin Enkin. Onneksi tälläkin kertaa ne olivat kyllä todella pienet, Indyllä (Ghost Indigo) vastaava kuin Lissu x Nabu pentueessa Kitsillä, Siriuksella ja Justuksella. Näistähän Kitsillä ja Siriuksella ei enää aikuisena sitä pientä pisaraa näkynyt, Justuksella kylläkin. Sitten "pikku Tanella" eli Ghost Cayenne sai avoimen lausunnon niin olemattomana. Pupilli oli ihan normaali koossa täysin normaali (ennen tippoja), mutta kun supistui ihan pieneksi, niin näytti lievää "tähtikuvioita". Eläinlääkäri totesikin että voi tuosta hävitä iän myötä. Nähtäväksi sitten jää. Muilla pennuilla oli silmät terveet ilman näkymiä. Samalla reissulla myös Krisse (Christmas Angel) peilattiin terveeksi ja ns. "jalostuskelpoiseksi". Kiitokset Katrille, kun tuli käyttämään Krisseä samoihin aikoihin elukkalääkärissä.

Noh kun tuo päivä nyt ei muutenkaan ollu täydellinen, niin pitihän siihen sitte suurta suruakin mahtua sekaan  Nanan edellisestä pentueesta yksi on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Tuolloin samaisena maanantaina Sanni ilmoitti, että Sisulle  (Diadem Spider) oli varattu aika viimeiselle matkalle. Edellisenä päivänä juttelimme puhelimessa ikävästä tapauksesta, jossa Sisu oli purrut Sannin avomiestä Tommia käteen. Enempi tapauksesta voi lukea Sannin blogista. Aina ei voi onnistua, vaikka kuinka parhaansa yrittää...Voisi sanoa, että näin kävi jokaisen kohdalla joka Sisun elämää kosketti. Ensinnäkin voisin "syyttää" vain itseäni, että myin Sisun pentuna (tietämättäni) turhankin kokemattomaan kotiin. Rosa perheineen yritti varmasti parhaansa siihen asti kunnes yhteistuumin todettiin Sisun ollessa n.8kk ikäinen, että ehkä on parempi etsiä uusi koti. Sisu oli ensin meillä kotona 3 viikkoa, normaali poijan kloppi, oppinut vain huonoja tapoja. Tämän jälkeen Ellin ihminen Johanna otti Sisun hoiviinsa, mutta noin parin viikon yhteiselon myötä Sisu alkoi pomottaa vanhempia kultsu poikia ja elämä kävi mahdottomaksi. Jossulle Sisu ei pullistellu. Onneksemme Sanni, Jossun sisko otti Sisun siipiensä suojaan ja teki valtavasti töitä melkein 2v Sisun kanssa, harrastelivat monenlaista ja elivät aktiivista elämää ja kaikki meni pitkään tosi hyvin. Mutta sitten sattui se ikävä tapaus. Luulenpa että jokin entinen muisto koirulin elämässä tms. mitä koskaan ei saada tietää, laukaisi tuon puremis reaktion. Surullinen tarina kaikkinensa, jota varmasti murehdin pitkän aikaa. Sannille kiitos hyvästä hoidosta ja aktiivisen elämän tarjoamisesta, kiitos kun piti minut koko ajan ajantasalla ja kertoi suoraan miten asiat on. Sisulle oli kuitenkin parempi näin, kuin kokeilla taas uutta kotia, itsekkään en olisi parempaa elämää pystynyt tarjoamaan. Onnea sinne koirien taivaaseen pikkuiselle Sisu enkelille, siellä on kaikki hyvin, niin ikävä kuin meillä täällä sinua onkin.

Sisu, tässä vielä niin viaton 6 viikoinen pentu..

Mutta ennen kuin tämä ihan kyynelehtimiseksi menee niin vielä muutama juttu loppuun. Eilen sunnuntaina ennen kuin Nuka lähti uuteen kotiin, kävi Tiina ell tarkistamassa pennut Tanen agility treenien jälkeen. Siinä sitä taas tekemistä riittikin, kun kävi 8 aussie penskaa ja 3 parsoni penskaa läpi. Kenestäkään ei suurellisempaa huomautettavaa löytyny, elävää sakkia kaikinpuolin. Samalla Sami, Tiinan mies otti kuvia vähä paremmalla kameralla pennuista ja kunhan ne itselleni saan, niin eiköhän ne ilmesty tänne sivuillekki. Omassa kamerassa olevat kuvat ei jostai syystä siirtyny tänne koneelle, jotes tehdään tässä pikku jutska ja siirrellään ne vähän perästä tuonne picasaan. Mitää tällinki kuvia ne ei oo, ei noista viipereistä mitää asentokuvia saa, kuvat on sellaisia kuin ne on täällä omana itsenään (-:

Olikohan sitä vielä jotakin muuta...niin Tanen palliskot otetaan keskiviikkona poies, toinen on jossain vatsaontelossa ja toinen roikkuu paikallaan. Mitäpä se tyyppi niillä tekee, kun niille ei kerta käyttöä oo ja säästyypä kasvain riskiltä. Samalla kuvataan luusto, että miltä se se nyt sitte näyttää. Nytte on pakko lähtiä talli hommiin, ku kelloki jo noin paljon. Alla pari kuvaa vielä tallista lampaitten ja vuohien yhteiskarsinasta ja ankkalasta. Enempi sitte ku muistan taas ottaa.

Niin ne vaan viikot vierii, pienoiset jo Tinnillä 4 viikkoa ja Nanalla 5 viikkoa. Kovaa vauhtia kasvavat ja mitä isommaksi tulevat, sen enempi tulee sitä sotkua, mutta sitä ihanampia neulahampaita ne ovat. Reippaita kakaroita on molemmilla ja jälleen on kiitettävästi käyny vierailijoita pentuja kattomassa, jotes ihmisiä nämä ainaki on nähneet

Viime viikolla kävi lähes joka päivä joku, osa uusia pentu ihmisiä ja osa sitte edellisten pentueitten ihmisiä ja päälle kavereita. Lauantaina kävi sitte parsoni ihmiset porukalla Anne kasvattajan kera. Siinä mukavasti lauantai päivä vierähti jutellessa ja katsellessa pienten valkoisten menoa, ilta puolisko sitte ihailtiin aussin penskoja. Ja se hyöty tästä vierailujen määrästä on ollu, että pikku hiljaa alkaa hahmottua mihin kukakin pentu sitten muutaman viikon päästä menee. Tinnin pennut on kaikki olleet varattuja jo heti syntymästään, Nanan pennuissa yksi uros etsii vielä sitä oikeaa uutta kotia peruutuksen vuoksi. Olipa tässä mukava huomata, että kannattaa se aina pyytää ensin katsomaan pentuja ja sitten vasta tehdään se lopullinen päätös. Ja mukava todeta, että fiksuja ja järkeviä ihmisiä löytyy. Tässä tapauksessa katsottiin, että moninaisista syistä johtuen pennun otto kannattaa siirtää tuonne noin vuoden päähän ja vieläpä yhteistuumin tultiin tähän päätökseen. Ens viikonlopun vierailujen jälkeen sitten katsotaan kuka se pennuista sitten on vapaana, näillä näkymisin se on joko Indy tai Wolf.

Niin ja nyt kun viikkoja kakaroilla on noinkin paljon, laitettiin pennuille jo sirut niskaan ja eka kertaa laitoin kennelliiton oma koira järjestelmän kautta pennuille paperit vetämään, saas nähdä kuin nopea se tämä systeemi nyt sitte on. Toivottavasti nopea! Silmäpeilaukset olis tarkoitus tuonne reilun viikon päähän varata ja sitte olis vielä pentutarkastus ja jos vain suinkin saamme järjestymään, tehdään myös pentutesti. Sittenhän ne alkaa jo viikot olla sillä mallilla että joulu lähenee ja pennut saadaan noutaa uusiin koteihin. Sanoisin että näissä perheissä voi olla ikimuistettava joulu,,tai sitte ei muisteta joulusta muuta kuin koiranpentu (pissat ja kakat (Ö )

Mutta pidemmittä puheitta, laitan tähän nyt linkin picasan kuva-albumiin mistä löytyy kuvia kaikista pennuista tällä viikolla kuvattuna eri päivinä, sekä pieniä videon pätkiä. Kuvissa näkyy kuinka Nana antaa parsonin penskojen olla isommalla maitobaarilla, yhtä suvaitsevainen on Tinnikin, mutta aussien pennut ei saa pikku tisseistä oikein otetta ja kuvaan en oo ehtiny saada. Mutta lisää taasen viimeistään viikon päästä. Kuvia siis täällä videoitten kera http://picasaweb.google.fi/marjo.ratilainen/Pennut45Viikkoa#