Juupa juu, hommaa riittää niin paljon edelleen, että onpa sitte jääny kertomatta ne meiän uusimmat asukit.

Meillehä muutti se polle lopultakin kolmisen viikkoa sitte. Tällä hetkellä n.8kk ikäinen Tinker varsa Käpälämäen Moona/ Martta. Kaveriksi kesän ajaksi kasvattaja Eija Lehto antoi meille aasi tyttösen, jota kutsutaan nimellä Amalia. Amalia on ollu varmasti suureksi avuksi Moonalle uuteen kotiin siirryttäessä melkein suoraan äipän "tissiltä". Ensimmäisenä päivänä sitä äippää vähä huudeltiin, mutta yllättävän nopeasti se siitä sitte rauhoittui. Ehkä täällä meillä vaan tapahtuu koko ajan niin paljon, että sai "pienoinen" muuta ajateltavaa ja suurin suru meni siinä ohi, etenki ku ihana Amalia on kaverina. Tähän mennessä Moona on ollu tosi asiallinen nuori neito, kiltti, rauhallinen, utelias ja ainakin vielä hyvin käyttäytyvä. Samaten Amalia kerrassaa loisto tyyppi (meikä tykkää iha sikana). Jenna on aloittanu pikku harjoitukset Moonana kanssa ihan tälläisista jalkojen nostosta talutteluun ja toistaiseksi sujunu mukavasti. Meikä on lähinnä sitte kaverina ja hoitelen lähinnä Amaliaa (-: Tosin viime viikolla sitte molempia, ku Jenna oli Kirppusirkuksen heppa leirillä ohjaaja kaverina.  Ja nyt kunhan lopultakin alkaa se kesäloma, niin sitte aletaan yhessä enempi puuhastella oikeen ajan kanssa. Tämä alku on menny lähinnä tutustellessa toisten tapoihin. Mutta enempi sitte näistä jutuista myöhemmin. Alla jokune kuva parivaljakosta. kuva on otettu eilen aidan takaa ku linssiluteet tulee iha naamaan kiinni jos aidan sisällä on (-:

alla olevassa kuvassa kolmisen viikkoa sitte

Ja ihana Amalia, niin lempeä katse..

Ja tarinaan jatkoa. Viikko heposen tulon jälkeen muuttivat sitte Late kukko ja kananeidot myöskin tänne meiän "hiekkaerämaahan" uuteen "kesäasuntoon". Ja vitsi että ne nuo kanat on jotenki hermoja lepuuttavia eläimiä. Niitte touhuja vois katsella tuntitolkulla eikä kävis ollenkaa aika pitkäksi. Kanat vaan on niin kanoja ja Late kukko niin tärkeä äijä. Late tosin pisti meiät heti eka iltana toteamaan että kanan lento ei oo lyhyt...eikä siis kukonkaa. Tuli ja komiasti 1.5m korkean aidan yli ja juoksetti varmasti tunnin meitä pitkin kankaita kunnes saatiin takaisin häkkiin. Noh samalle iltaa piti virittää katto, sen verran hiki tuli (-: Kanojen nimet sitte on tässä hissukseen niitä seuraillessa muokkaantunu. Ei ne enää niin rinsessoilta näyttäneet, ku omilta ihanoilta persoonilta (-: Ja alkaa ne minut jo mukavasti tunnistaa. Etenki tänään ku vein superherkkua multaisia matoja!! Ja Late joka aamu saa minut hymyilemään, kun päästää komeat kiekumiset pihalla kun päästän ne ulos. Ei niin synkkää aamua,etteikö tulis hyvälle tuulelle. Alla kuvia kotkottajista.

Late "mehiäisen" kuningas (-: (taustalla puppeli omassa häkissään)

Kaunis (Valko)Vuokko, kultakutriksikki kutsuttu.

Vaatimaton kiltti Ruusa (Ruusunen)

Suloinen (Sini) Lilja

Etualalla määrätietoinen Irmeli

Ja pieni Helmi, hautomokoneessa kuoriutunut ainokainen. kuukauden päivät nuorempi muita, mutta hienosti pärjää.

Ja sitte lampaat kesäasussa. Isot niillä on masut, mutta vielä tässä kuukausi pitäs kattella, että täyttyykö ne mahat ruualla vai onko sittenkin edessä laihis, ainakin muutamaisella.

Talosta sen verran, että pääsisäänkäynti näyttää vielä tältä,,, työn alla siis

mutta sisältä mm. keittiö jo tältä (-:

Ulkona siis vielä paljon tekemistä, mutta sisältä jo ihan asuma kuntoinen. Pientä säätöä, jotka sitte ehtii vaikka syksyllä paremmalla aikaa. Nyt täytyy tehä tuota ulkopuolta kuntoon, jotta ei sitä hiekkaa ymv. tulis niin pirusti.

Asiaa olis ollunna taas enempiki, mutta täytynee jatkaa seuraavalla kerralla. Lomalla ehkä vähä paremmin ehtii kirjoitella. Ens viikonloppuna meillä onki täällä sitte pentutreffiä ja muuta mukavaa... siitä sitte myöhemmin.

Ai niin ja loppuun pakko mainita että Tinni parsoni se taas oli etevä kettutreeneissä. Että sitä pitää hämmästellä näin paimenkoiriin tottuneena, että kuinka se mettäverinen toimii toisella tapaa. Tai no kumpiki tyylillään mihin on jalostettu, mutta että ei oo turha tyttö Tinni, ei. Niin ja Taneki kunnostautu, auttoi äipälle lampaat takasi aitaukseen tässä vähä aika sitte. Niin ja saihan ne Tiinan kans todistuksen alkeiskurssin läpäisystä. Olin viimeiset treenit kattomassa ja hämmästyin kuin ne olivat kuudessa kerrassa Anna Kilpiän opissa edenneet. Samoissa treeneissä oli myös Tähti, Tanen siskopuoli ja yhtä reippaita olivat sisarpuoliskot reeneissä. Tullee niistä ainaki agility koiria (-: Kunhan tässä ehdin niin laitan picasaan videon pätkiä treeneistä. Mutta nyt nukkumaan, vielä kolme päivää töitä ja sitte se autuus alkaa...

No niin, nyt on sitte asuttu reipas viikko täällä uuessa kodissa, viikko sitte perjantaina tultiin ensimmäiseksi yöksi. Hommia on vieläki niin paljon, että tunnit ei taho vuorokaudessa riittää, mutta eipä mee ainakaa elämä hukkaan sohvalla maatessa  Nyt sitte sattu tälläinen kylymä keli ja piti herätä Jontelle tekemään evästä ku lähti jalkapallo turnaukseen, nii ehtii vähä aikaa tässäki istahtaa.

Mutta asiaan. Talo on sisältä jo ihan pikku fiksauksia vaille valmis. Enää jokunen lattia lista puuttuu ja silikoonia joistaki pikku paikoista, sekä tämmöistä sisustus rekvisiittaa kuten lamppuja. Ulkopuoli onki sitte jo iha toinen juttu.. Tavaraa on paljon hujan hajan tuolla katoksessa ja autotallissa ja tietesti rakennus aikaista sotkua on vielä ympäristössä siivottavaksi. Mutta eiköhän ne viimestään sitte kesälomalla saa siivottua loppuun, ku ei tarvi päiviä uhrata töissä. Sielläki kivasti perussiivoukset menossa ja iha helpolla ei pääse ku yhen toisen siivoojan kans kaks koulua kahdestaan käydään läpi. On meillä onneksi reipas "tonnityöläinen" vielä ens viikon kaverina, joten jospa sitä jotaki saahaan aikaan.

Elukka rintamalla on tapahtunu sen verran "uudistusta", että Helatorstaina meille muutti "köyhän miehen lehmä" Hilta ja sen pienokaiset Maisa ja Meisi. Nämä edellä mainituthan on tietesti Vuohi kuttu ja kilit Aivan mainioita elukoita, tykkään iha älyttömästi, vaikka voi ne tietty jossai vaiheessa aiheuttaa harmaita hiuksia. Joteski tykkään, että tuo vuohi on huomattavasti älykkäämpi eläin ku lammas. Ne meinaan keksii jos vaikka mitä jäynää ja pikku kilistimet löytää kyllä varmasti aina aidasta raon, mistä pääsee seikkailemaan. Noh Marjo täti on ollu ilkeä ja pistäny sähköä aitaan, joten toistaiseksi porukka on pysyny sielä missä pitää eli lammas muorien kanssa samassa osoitteessa. Hiltan kanssa ollaan opeteltu lypsy hommia..voi sanoa, että kumpikaa ei oo tässä lajissa konkareita  Mutta kyllä sieltä  joka ilta jotain tulee (pisarastahan se meriki on muodostunu ) Onneksi on lypsy taitoinen sisko olemassa, jos tuo tekniikka ei ala löytyä heh heh. No joo, mutta tosiaan tälläinen uutistus. Kanat ja kukko tulee sitte ens viikonloppuna ja ens viikon aikana se pitäs Käpälämäen Martanki tänne muuttaa kesä seuralaisen kanssa. Niistä sitte kertoilen enempi lisää myöhemmin.

Tässäpä Hilta, Maisa ja Meisi

Siinä Maisa lempi puuhassaan, tätä ne Meisin kans harrastaa päivittäin ja nuo lampaat vaan tykkää selkä hieronnasta.

Koira rintamalla ei mitään ihmeellistä. Terveys tuloksia tässä jokunen ollaan päivitetty ja kasvateista mm. Pippa on jälleen kunnostautunut toko puolella. Pippa meinaan käväisi piiiitkän tauon jälkeen toko kisoissa ja nappas komean ykkös tuloksen erikoisvoittajaluokassa 287p ja sijoitus ykkönen. On ne vaan eri flikkoja, onnea iha huisisti vielä tätäkin kautta hienosta tuloksesta!! Terveys puolella silmiä on peilattu Nanalta, Nabulta,Mindyltä, Sylviltä, Vegalta ja Axilta ja terveitä kaikki olleet. Vegalla tosin joku ylimääräinen ripsi oli löytyny, katotaan sitte löytyykö joskus myöhemminki. Luustoa on myös kuvattu ja E-pentueesta juuri vuoden täyttäneistä Mindylle kyynäret 0/0, lonkat C/C diagnoosilla että hieman matala lonkkamalja ja jonkin verran löysyyttä. Samalta kuulostaa ku Sidillä aikoinaan, joista ei ollu sen 13v aikana mitää vaivaa ja tuskin tulee olemana Mindylläkää. Vega veljelle A/A lonkat, 0/0 kyynäret ja 0/0 polvet ja selkäruotoki kuvattu terveeksi. Myöskin Pommi D-pentueesta käväisi luusto kuvissa ja lonkat A/A, kyynäret 0/0, selässä jokin pieni muutos viimeisessä nikamassa, joka onneksi ei ainakaan toistaiseksi ole koiraa vaivannu ja toivottavasti ei tule vaivaamaankaa. Niiin ja Axi pojalle (D-pentue) ja Jorma isännälle komea ykkös tulos Axin eka jälki kisoissa heltorstaina. Maastosta täydet 200 ja tottis hienosti 83p. Mielenkiintoista nähdä mihin tämä pari ehtii!! Onnea hirmuisesti vielä tätäkin kautta pojille. Muuta en nyt äkkiseltään muista, mutta lisäillään ku tulee mieleen.

Omista treeneistä sen verran, että vieläkää ei muuta oo ehditty ku Nanan ja Nabun kanssa agilityssä ahkerasti käydä. Mikko meitä edelleen kärsivällisesti goutsaa, lisäksi käytiin Marin treeneissä Nabun kans viime viikolla korvailemassa "poissa oloja". Väliin menee iha mallikkaasti, väliin sitte tuntuu että en taida sittenkää osata mitää  mutta hitaasti hyvä tulee, eikös se sanontaki mee joteski sillee. Omat esteet pitäis nyt pian saada kesä treeniä varten, jotta pääsee paremmin treenaamaan. Ja voi että ku ehtis sinne jälkimettään...

Joo vaan nyt on jatkettava hommia, jotenka lisää sitte taas seuraavalla kerralla.

No niin käytiimpä sitte "babun" kanssa luonnetestissä eilettäin Maaningalla. Ja eihän se hullummin "äijällä" menny. Sinällään ei yllätyksiä tullu, ku kyllähän se Nabu koirana on just sellainen ku koiran pitää olla, mutta kyllä se silti pistesaalis hieman yllätti positiivisessa mielessä. Tässäpä pisteet:

Toimintakyky +2 Hyvä, ihan niinkuin ite ajattelinki

Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Tämäkin ihan niinkuin ite ajattelin, ku ei tuo koiruus agressiivisuuden merkkejä ikänä oo näyttäny vaikka vahti viettiä omaaki.

Puolustushalu +3, kohtuullinen hillitty. Tätäkin osasin odottaa, mutta kyllä se silti pontevammin puolusti kuin mitä odotin, rohkeampi siis kuin ajattelin.

Taisteluhalu +2, kohtuullinen. Ihan oikea arvio. Taistelee kyllä kepin kans rajusti, mutta vielä sillä "poikamaisia" lapsellisuuden piirteitä muissa osioissa näkyy, mm. kelkalla.

Hermorakenne +2, Tasapainoinen ja tästä oon ihan samaa mieltä. Nabu on ollu pienestä saakka ns. "järkipäinen" eikä turhia hötkyile, käsittelee vaikeatkin asiat järkevästi.

Temperamentti +3, Vilkas. Ja sitähän se on.

Kovuus +1, Hieman pehmeä, mikä on myös totta. On hyvin taipuvainen ja ohjaaja "herkkä" eikä mikään ns. "luupää" mikä on minusta tosi hyvä piirre.

Luoksepäästävyys +3, Hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin. Ja sitähän se myös on, aina hymyilevä ja ystävällinen.

Laukauspelottomuus on ++Laukauskokematon ja sekin on totta, en oo näitäkään harjoitellu, ääniä se kauempaa on kuullut, samaten ilotulitteet reagoimatta niihin ja nytkin ensimmäistä säpsähti näkyvästi, vähän samaan tyyliin ku tynnyrin räminässä, mutta kaksi muuta heilutteli häntää ja katseli maisemia.

Loppu pisteet +224. Että ei hullumpi koiruus, mukava että tuomaritkin sen koki näin.

Nyt sitte pitänee alkaa taasen harrastamaan, kunhan tässä talohommat saadaan päätökseen, sillä tuomarit meinas että kyllä tällä koiralla pitäs pystyä harrastamaan vaikka mitä  Ja tottahan se on seki. Onneksi ikää vasta 3v niin ehtiihän tässä.

Sitte koirajutuilla jatketaan, pitää vähän mainostaa, että jos joku hirvimies lukee tätä blogia ja etsii tosissaanki hyvistä vanhemmista hirvikoiran penikkaa, niin veljeni jämptlanninpystykorva narttu Santralle on tulossa tässä kuussa pentusia. Isukkina Mökö uros, setäni omistama jämpti, viimeisen päälle pätevä hirvikoira. Molemmat siis haukkuvat hirveä, Santrakin sai ensimmäisen saaliin jo vuoden vanhana, jälkeä meni jo puoli vuotiaaana, että kykyjä näistä penskoista varmasti löytyy jo sukunsakin puolesta. Pakko mainita, että Santra on meikän valitsema koiruus  Alla kuva Santrasta:

Santrahan asustaa Inkan kans samaa huusholli. Inka on B pentueesta.

Mitästä muuta...niin ja pakko laittaa kuva Tinnistä, ku se on leikisti lähössä jalkpallotreeneihin

Ja kana uutisia, sain ihanaisia kuvia minun tulevista kanoista ja Late kukosta. Siellä ne kasvaa kovaa vauhtia ja väritkin alkaa olla jo vähän selvillä. Mulle sattu tuuria, sillä Milla ja Katariina kanaset on tehneet mulle värikkään sakin. Ihan siistiä ku saa tuollaisen kirjavan joukon, erottaa hyvin nämä minun pikku prinsessat. Nimet keksittiin Jennan kans satu prinsessoista. Yksi kananen joukosta vielä puuttuu, täytyy toivoa että tulevista pesueista löytyy vielä se yksi prinsessa. Alla kuvia:

Komea Late kukko, joka on vain komistunu:

Tässä prinsessa Jasmine

Tässä prinsessa Ruusunen

Ja tässä prinsessa Tuhkimo

Ja kaunis prinsessa Lumikki

Saas nähdä tuleeko siitä viidennestä sitte Ariel, Aurora vai Mulan

Vielä tässä sellainen kuukauden päivät pitää malttaa että saa parven hakea kotia ja alkaa seurailemaan niitten touhuja. On muuten yllättävän rentouttavaa puuhaa se kanojen touhujen seuraaminen. Tämän talven ressin jälkeen tuollainen "luontais terapia" on enempiki ku tarpeen

Pollesta tehtiin kauppakirja ja Käpälämäen Martta alias Pikku Myy on sitte varattu meille, saapuu tosin vasta kesällä kunhan saadaan aitaus ym. valmiiksi uudelle talolle. Kovasti tässä sitäkin odotetaan, me hörhöt.

Ja vielä pitää Kakesta mainita, että pikkuhiljaa se sekin alkaa meitä talonväkenä pitää, ku on ihan mukavasti alkanut kesyyntyä. Nykyisin irrallaan ollesssa istuu keittiön pöydän ääressä penkin reunalla ja harrastaa kissan härnäystä tai sitte ei tajua mikä se tuo Pesonen oikeen on. Kakella meinaan kiinnostaa ihan älytön tuo kissa...ja yllätten kissalla tuo Kake!! Kisuli ja Kani myös ovat tosi kiinnostuneita toisistaan ja yks ilta seurasin ku Pesonen oli kanin häkin luona ja sielä ne leikkivät jotain omaa omituista leikkiään, ties vaikka niistä tulis kavereita. Alla kuva Kakesta ja Pesosesta.

Pesonen viikko sitten kun saapui meille.

Ja tässä Kake syö banaania minun kädestä keittiön pöydän ääressä..

Kissasta jo koirista sen verran, että Tinni parsoni ajattelee toistaiseksi Pesosesta että se on kettu... niin kauan kun kissa ei sano mitään niin homma on ihan asiallista, mutta annappas jos kissa alkaa sähistä, niin homma räjähtää käsistä. Toistaiseksi niitä ei samaan aikaan huoneissa keskenään pidetä. Aussi porukka on lähinnä kiinnostunu kissasta, ei sen kummemmin siitä välitä, Pesonen vielä pelkää niitä, mutta jospa se tästä ajan kanssa sopu syntyy Tinninki kans, kunhan tottuvat toisiinsa.

Talosta sen verran, että keittiön kaappeja asennetaan jo, alakaapit jo paikoillaan ja osa yläkaapeistaki. Laminaattia on jo kammareissa ja kodinhoito huone pikku fiksausta vaille valmis. Että kyllä se tästä. Jounilla oli eilettäin iso joukko velipoikia isän kera avustamassa ja kyllähän sitä porukalla huomattavasti enempi saa aikaan ku yksistään.. Kuvia laittelen vähän myöhemmin.

Taas on viikkoja vierähtäny ja onhan tässä kerinny taas tapahtuakki. Talo homma etenee pikkuhiljaa verkkaiseen tahtiin ja sen verran rohkea olin jo, että irtisanoin vuokrakämpän tähtäimessä, että kesäkuun alusta asuttais jo uudessa talossa. Saas nähdä millaiseen mylläkkään joudutaan. Eipä silti, hyvällä mallilla se alakaa jo olla. Seinät on maalattu lähes kaikki siltä osin ku on tarvis, ainoastaan eteinen on enää sutimatta. Keittiöpaketti on tullu jo asennusta odottelemaan ja lattioita on pesuhuoneen puolelta aloitettu jo laatoittelemaan. Pesuhuone ja sauna ovatkin jo ihan pikku silausta vaille valmiit. Kammarit on lattioita vaille valmiit. Olokkariin pittää vielä yks kerros maalia yhelle seinälle lisätä ja sitte ku ne alakaa olla valmiit, niin lattiat seuraa perässä. Että ehkäpä se suunnilleen valmistuu tässä kuukauen aikana, ku reippaana ollaan. Jenna on onneks ollu isoksi avuksi, maalaushommat onki minun ja Jennan käsialaa oikiastaan kokonaan. Eihä sitä oikiastaan tarvis ku wc-pöntön ja suihkun niin pärjäis jo pitkälle nykyselläänki

No joo se siitä raksa hommasta, alla jokune kuva tämän hetken tilanteesta.

Peshuone

Sauna

Jennan huone ja sen ite maalama puu.

vessa

keittiö vielä kaappeja vaille

villen huone

meiän makkari keittiön kalusteilla täytettynä.

Että sillä mallilla. Illat on siis tiiviisti mennynnä raksalla.

Eilen kuitenki vietettiin vähä Jennan 17v. synttäri päivää ja käytiin ajelmassa aamupäivästä Rantsilassa hevosia kattomassa. Ja voi elämä että sielä oli kommeita hevosia ja aivan yli suloisia aaseja ja muuleja. Ikään en oo nähny niin leppoisia hevosia ja niin kilttejä ja rauhallisia. Siellä ne käveleskeli pihalla kaikki elukat sekaisin, kävivät omia aikojaan tallissa mutkan ja tulivat mutkittelematta seurustelemaan vieraitten kans. Kukaa ei yrittänykkää purra taikka potkia tai muuta ikävää. Teki siis suuren vaikutuksen meikäläiseen, että tammat, varsat ja oriit siellä suuressa laumassa elivät leppoisaa elämää. Hevoset oli rodultaan lähinnä tinkereitä, pari ruotsin kylmäveristä, ranskalainen työhevonen, ja aivan älyttömän upea "jääkarhu" jonka rotua en nyt muista. Sitte oli erinäisiä sekoituksia.

Mentiin lähinnä tutustumaan ruotsalaisiin, mutta kyllä ne tinkerit teki niin suuren vaikutuksen että ei voi sanoin kuvata.

Saattaahan se olla että allaoleva "kesäyllätys" onpi jossai vaiheessa tulossa

Tässäpä jokunen kuva

Jennan synttärilahja, takana molempien tyttöjen isät

Pikku Myy, 6kk

Etualalla Muumi mamma, Myyn äippä.

Tätä ruotsalaista mentiin kattoon, mutta  mieli siis muuttui, niin kaunis ku tämäkin tamma on. Kaunis rakenne minun mielestä.

Tässä se siisti "jääkarhu"

Sopuisaa laumaa

uteliaita aaseja

upea ilmestys

ranskalainen työhevonen alla. Oli muute upea!!

Jatkampa nyt tätä tarinaa, ku taas oottelen että saa Jonten viedä jalkapallo treeneihin, sen jälkeen taas maalaus hommiin.

Koirista pitänee kans jokunen sana kirjoittaa. Käytiin siis Tinnin kans toissa lauantaina sielä kettutreeneissa. Olivat Tinnin toiset ahdinko / putki treenit tähän mennessä ja mitä teki Tinni? Oli kuin isompikin kettukoira, aivan siis mahtavasti surahti putkeen, etujaloilla "uiden" ja takajaloilla potkaisi sivuseinästä vauhtia ja mahoton rähinä ketulle, joka oli tietesti koirilta turvassa. On se uskomatonta mite se tuo vaisto herää vähän kuin itsestään. Ollaan yhteensä kettua käyty kattoon nyt neljä kertaa, pari ensimmäistä iha sillo nuorena alle vuoden vanhana ja nyt tämän vuoden puolella se alku vuodesta oli sitte syttyny asiaan. Oltiin nyt Ostyn treeneissä Haukkukeitaalla ja mukana oli katsomassa myös Tinnin isukin Maitomiehen Mustangin kasvattaja / omistaja. Nootiksi meille treenin jälkeen sanottiin, että seuraavaksi sitte kilpailevien ryhmään, turha enää jauhaa noita "pikkutreenejä" ku homma on hallussa. Ja tietesti meikä oli ylpeä pikku tirriäisestä. Nyt sitte vähä jännittää kuinka meiän Pesosen käy, ku se vapun aikaan muuttaa meille!!! Nooh kotioloissa se kyllä on niin enkeli, että jospa se älyäis punaisen ketun ja punaisen kissan eron Antaahan tuo Kake papukaijan ja Nepsu kaninki olla rauhassa (niin kauan ku kukaa ei provosoi tai Kake lennä

Sitte Nanan ja Nabun kans käytiin samalle viikonlopulle ne agilitykisat, menestys oli aika perinteinen, Nanalle vitonen ja hylky, Nabulle hylyt, jotka kyllä oli iha hyviä hylkyjä. Puoleen väliin me Nabun kans jo päästään iha asialliseen malliin, sitte sen kone lämpenee niin että meikä jää matkasta ja ku käskyt tulee myöhässä nii sehä on aika pian väärällä esteellä. Mutta kehuja saatiin, että alkaa näyttää jo ihan hyvältä meno verraten alkusyksyyä. Että kyllä on Aaltosen Mikko saaanu pikkuisen meikää potkittua persiille  Nanan kans meni jo ihan sujuvasti. Eka radan tosin yritin sitä ohjata taas niinku Nabua ja siitähä ei tuu mittää. Toisella radalla nyt sitte oli vähä huono tuuri ku kolmanneksi vipa rima tipahti huolimattomasta hypystä. Mutta siinä oli jo tekemisen meininkiä.

Tsitte Tanestaki vähä asiaa. Mulla meinaan on aika huippu ystävä, Tiihosen Tiina, joka on koko talven treenannu Sanni terrierin kans samassa ryhmässä Nanan ja Nabun kans. Sanni on Irlanninterrieri. Mainitsin Tiinalle alkukeväästä että haluaisko se kokeilla Tanen kanssa agilityä ja Tiina eka kerralla jäi asiaa miettiin ja seuraavalla kerralla kyseli että oonko ihan tosissaan, että sais Tanea treenata ja minähä että tottaha toki. Niinpäs Tiina sitte pisti Active Dogin alkeisryhmiin "anomusta" menemään ja nehän PÄÄSI sinne  Niinpäs Taneli kaneli pääsee seuraamaan isänsä jalanjälkiä Tiinan kanssa. Tosi hieno homma. On se vaan kiva ku on tuollaisia kavereita. Oma aika ku nyt on niin kortilla niin ei taho millää nuorisoa kunnolla ehtiä treenaan. Lissu mummeli on nyt sitte iha rokulissa, katotaan jos kesällä päästäis omilla esteillä vielä agiliitoa treenaan. Mutta nyt taas ne jalitsu treenit kutsuu, jotes tarinaa taas ku sitä kertyy.

No niin kokeilempa sitte neljännen kerran kirjoittaa saman tarinan tänne, ku mitä eilettäin yritin. Olipa niin hyvä tuuri, että koilmesti katkesi netti yhteys tänne kirjottaessa, sen jälkeen meni hermot.

Jos vaikka alottais tuolta hiihtoloman kieppeiltä, Villen rippiäisistä. Keskimmäisen lapsemme Villen rippiäisiä siis vietettiin 15.3. Konfirmaatio tilaisuus oli heti hiihtoloman perästä sunnuntaina. Sitä ennen heillä oli rippileiri Rokualla, Utajärvellä jossakin "keskellä ei mitään". Hauska leiri oli ollut ja tuliaisina talven ensimmäine kunnon flunssa. Mutta juhlat saatiin pidettyä ja herkkuja oli pienelle porukalle yllin kyllin. Suuret kiitokset täytyy tätäkin kautta vielä mainita Jounin äiteelle Utajärvelle ihanaisista Karjalanpiirakoista, pullasta ja kekseistä. Ja älyttömän iso kiitos kuuluu myös Jounin taitavalle pikkusiskolle makoisasta täytekakusta ja ihanasta mangotortusta. On se hyvä että pitopalvelutaitoja löytyy suvusta tarvittaessa, ite en olis ehtiny millää tekemään oikiastaan yhtää mitää. Alla kuva Villestä Alba päällä Kiimingin kirkolla.

No joo nyttemmin se poika on käsi paketissa, reipas viikko sitte perjantaina katkaisi vasemman kätensä jääkiekko turnauksessa Haukiputaalla. Toissa viikonloppu meniki sitte Oysissä jonottaessa.. Käsi katkes perjantai-iltana ja lauantai jonottettii mahdolliseen leikkaukseen poika syömättä ja juomatta iltapäivään saakka, kunnes sitte ilmoitettiin ettei enää sille päivää ehditä leikata. Ei muuta ku kotia syömään ja taas sitte paastoamaan ja sunnuntai-aamuna uudelleen jonottamaan. No joo lääkäri oli onneksi niin fiksu että pisti lastenpolille ja leikkaus tehtiinki heti sunnuntaina aamusta. Käden luut tosiaan jouduttiin leikkauksella "naulaamaan" toisiinsa kiinni, joteska Ville on nyt sitte loppukevään "sairaslomalla" kiekko hommista. Onki sitte ensimmäinen pidempi loma yhdeksään vuoteen.

Mutta sitte "eläimellisiin" kuulumisiin.

En vissiin oo muistanu mainita, että oon varannu ens kesäksi Kukon ja viisi kanaa itselleni. Parvi olisi tulossa meidän uuteen paikkaan, kunhan päästään sinne asumaan toivonmukaan touko-kesäkuun vaihteessa. Kukko ja kanat ovat maatiaisia, Alhon kantaa. Kukko Late on jo upea ilmestys, mutta sen kanaset on vielä ihan tipusia vasta kuoriutuneita. Sattumalta nämä tipuset on kuoriutuneet Nabun synttäripäivänä 9.4. Saas nyt nähdä onko kaikki viis kanoja vai kukkoja vai molempia. Mutta jänskää, kunhan pääsee seuraamaan niitten touhuja ja mikä parasta, syömään oikeita kunnon munia. Täältä löytyy lisää asiaa, minun mielestä aivan mahtavasta paikasta, mistä näitä siivekkäitä löysin: http://www.katajavuori.tarinoi.net/    Ja tässä muutama kuva.

Kukko Late

ja mahdolliset kanan alut:

Ja eihän ne tässä kaikki. Lammas tyttöilläki kävi sulhanen kyläilemässä kolme viikkoa ja loppu kesästä sitte nähdään tuottiko komean Boriksen käynti tulosta. Nämä lambolait olis sitte "sekarotuisia", sillä Boris on kainuunharmaa pässi ja nuo minun tyttöset suomenlampaita...noo suomailaisia kuiteski kaikki. Mutta jännä nähdä miten käy. Jos ei nyt tärppää niin kokeillaan sitte uudelleen loppuvuodesta, jotta tulis kevätkaritsoita.

Alla kuva komeasta Boris pässistä.

Ja jottei tarina kävis tylsäksi niin pitänee mainita, että onhan meille killiki tulossa vapun tienoilla. Killi on jo aikaa sitte ristitty Pesoseksi...moni luulee että tulee tarinasta Viiru ja Pesonen, mutta Villehän sen on tietty vääntäny "Pessi" Pesoseksi, arvatkaas kuka se hänä sitte on... No joo alla yllättävän hyvä kännykkä kuva Pesosesta. Kuvassa suunnilleen kuus viikkoa.

Pesosesta olis tarkoitus tulla isona meille hiirenpyytäjä hyötykäyttöön. Saas nyt nähdä jääkö se sohvanvaltaajaksi.. Ja mitäköhän Kake se meiän papukaija tykkää.. Tinnille se kovasti kyllä räkyttää, jopa niin aidosti että aika moni vieras on erehtyny luulemaan sitä koiraksi. Eihä sitä tiiä jos se vielä oppii maukumaanki, ku osaa muutamia biisejä jo aika hyvin säestää, mm. Metallican yhen kappaleen ja Lady Gagan Poker Facen

Koirarintamalla ei tällä erää mitää ihmeellistä oo tapahtunu. Nabun ja Nanan kans ollaan ahkerasti kuljettu Active Dogilla agility treeneissä ja ens sunnuntaina on molempien kanssa olis pari starttia Okk:n kisoissa. Lauantaina sitte käyään Tinnin kanssa kettutreeneissä Oulussa jos vaan ei mitää maata kaatavaa estettä tuu.

E-penskoilla oli 1v synttärit 7.4, että kyllä se vaan tuo aika vierii ihan hurjaa vauhtia.

Talolla on edistytty kans paljon. Pesuhuoneessa alkaa olla jo seinälaatat, huoneitten seinät on pohjamaalissa ja katot maalattu. Ens viikon lopulla tulee se keittiö, jotes ehkä se tästä pikkuhiljaa valmistuu, vaikka sydän talvella tuntui että ei tämä taia ikinä olla valmis. Kuvia yritän laittaa piakkoin. Nyt nukkumaan ja taas aamulla ahertamaan, vuoroin kokin hattu päässä ja vuoroin siipparin hanskat kädessä..

Ansaitusti..tiiä sitte onko lomaa vai mitä, vois sanoa että työnkuvan muuttumista . Mullaki tosiaan tiistaista saakka ollu "lomaa", tosin ei virallista, vaan palkatonta, ku niitä lomia ei nyt edellisvuoden opiskelut takia oo kertyny. Mutta lomaa oli otettava asioitten hoitamista varten, kun se nyt oli mahdollista koululaisten hiihtoloman aikaan. Muutoin se tuolta töistä on nykyisin mahoton lähteä asioille ja "lomalle" kun yksisteen hoitelen meiän koulun keittiö- ja siivoushommat. Työskentelen siis "pienellä" noin 100 oppilaan koululla, aiemmin siis pelkässä siivoushommassa, nyttemmin sitte myös keittiöhommissa ruuanjakelussa ja tiskauksessa. Nyt hiihtoloman jälkeen urakka alkaa ihan tosissaan, viime viikko vasta "harjoiteltiin".  Mutta nyt siis "lomalla" ja on saatu hoideltua lattia ja seinämateriaalit tilaukseen. Ei ihan yksinkertainen tuokaa homma, kun miettii että se nyt pitäis sitte kelvata jonkin aikaa, mielellään seuraavat 20v  Talolla alkaa olla hommat ihan mukavalla mallilla, seinät alkaa pikkuhiljaa sisältäki olla paikoillaan. Tänään siellä Jouni muurailee loppuun saunaosaston seiniä ja ens viikolla taitaa sitte tulla leivinuuni/takka materiaali, jotta päästään uunin tekoon. Siihe tulee sitte iha toinen muurari. Ja ei kait siinä kauhian kauan pitäs mennä ku pääsee pesuhuoneen, saunan ja kodinhoitohuonetta laatoittaan ja siitä sitte pikkuhiljaa muutaki. Parin viikon päästä pitäs materiaalin sitä varten tulla. Huhtikuun lopussa tulee keittiö ja ku sinne saakka päästään niin pitäis aikataulullisesti olla jo aika loppusuoralla hommien. Että semmoista talohommissa.

Koirahommissa täällä on sitte "keväthörinät" menossa. Nana aloitti viikko sitte juoksun, joten tänään pääsen helpommalla agility treeneissä ku ei tarvi ku yhen koiran kans juosta. Käyn siis edelleen Ative dogilla treenaamassa Aaltosen Mikon ohjauksessa ja ku ohjaan kahta koiraa on samassa ryhmässä, niin tehokkaampaa treeniä hien kannalta ei saa parhaimmassakaa jumpassa  Oon kyllä ollu erittäin tyytyväinen treeneihin ja pikkuhiljaa se jopa on tuottanu tulosta, sillä mehän saatiin pari viikkoa sitte agilitykisoissa Nabun kanssa ensimmäinen nolla!! Ja sijoituttiin isossa joukossa toiseksi, häviten ekalle vain vaivaiset 2 sek. Seki tais tulla mun pienestä virheestä, ku koira joutu tekemään yhe ylimääräisen mutkan. Nanan kans myös onnistuttiin yhessä startissa, sille vitonen ja tuoki oma huolimattomuus, ku jätin liian lähelle ekaa estettä, niin rima tuli alas. Tuo ei taida olla eka kerta ku teen saman virheen... mutta hyvin siis, pikkuhiljaa tässä kehitytään,,, meikä ehkä vähä hitaammin ku toiset mutta koko ajan eteenpäin  Seuraavan kerran kisataan vasta huhtikuulla, maaliskuussa aika ei anna nyt myöten.

Muutoin tässä odotellaan että toisetki tytöt juoksee, niin hyvällä tuurilla pääsis "kertarysäyksellä" näin niinku poikien kannalta ajatellen.

Mutta tässäpä vielä linkki picasaan uusimpiin kuviin, jotka Jenna otti viime viikonloppuna tontilta ja veljeni mökiltä Syötteeltä. Tuo mökki muute on myytävänä, jos jotaki sattuu kiinnostamaan mökki Syötteen maisemista. On hyvällä paikalla, lähellä Syötteen palveluita. http://picasaweb.google.fi/marjo.ratilainen/20090304#

Eilettäin ystävänpäivänä lähti siis Stella uuteen kotiin perhe Svarvfarille Kaarinaan. Pitkä oli tyttösellä matka, mutta hyvin se kuuleman mukaan meni. Reipaskin pienoinen kuulumisten mukaan on ollut.

Stella tultiin hakemaan iltapäivällä heti minun, Nanan ja Nabun agility kurssin jälkeen. Olimme Mika Moilasen pitämällä kurssilla, joka oli Allin ja Hannan toimesta järkätty Oulun seudun ausseille Okk:n tiloissa. Siellä oli mukavasti aussiloita ja kurssi oli todella hyvä. Muutamia tosi hyviä vinkkejä saatiin lisää tähän astisten lisäksi. Joanna ja Bror ehtivät tulla joksikin aikaa katsomaan meidän treenejä, näkivät samalla useamman eri tyyppisen aussikan agilityn saloissa. Brorilla on tarkoitus Stellan kanssa agilityä alkaa harrastamaan, kunhan ikää neitosella on tarpeeksi. Joanna taasen puuhastelee tottiksen ja mahdollisesti Pk-lajien parissa. Jotes puuhaa tyttöselle on tulevaisuudessa tiedossa. Ja Joannan ja Brorin 9v poika järkkää sitte sitä "vapaa-ajan" ohjelmaa

Joanna, Stella ja Bror lähdössä...tässä vaiheessa se aina tulee tippa linssiin. Kaikista pahinta on aina kun viimeinenkin lähtee..

Joanna ja Stella

Bror ja Donna, Stellan uusi isäntä ja koira kaveri

Että siinpä se pikkuisen vajaa 3 kuukautta pentu hommissa vierähti niin nopeasti että hädin tuskin perässä pysyi.  Mielenkiinnolla tässä nyt sitte seurataan mitä ne nämä Äffät tulevaisuudessa saa aikaan.

Alla vielä kuvajaisia tontilta tänään.

Ensimmäisenä muutama päivä sitten 10kk täyttänyt Tane poika. Komia kaveri siitä on kasvanut ja hyvä paimenkoiran alku, ku emäntä vielä osais opettaa.. Tanella vaan ei ikävä kyllä toinen pallero ole vieläkään laskeutunut, jotes harmillisesti sille kaavailtu "ura" voidaan unohtaa, mutta keksimmä sen tilalle sitte muuta. Paimenpoika siitä ainakin tulee jos ei muuta

Nuotion vartijat lämmittelemässä.

Siinä olis meiän tuleva olohuone...pikkuisen vielä kesken mutta hyvällä alulla.

Siinä yksi makuuhuoneista.

Siinä sitte kodinhoitohuoneelta päin kohti eteistä otettuna. Vasemmalle tulee keittiö ja yks makuuhuone sekä vessa.

Siinäpä ne tärkeimmät tällä erää.